Kiväärikranaatin laukaisin - Gewehrgranatgerät

Yleistä

Saksalaiset kehittivät Mauser K98k palveluskivääriin kiväärikranaatinlaukaisimen vuonna 1942. Laukaisin suunniteltiin monikäyttöiseksi ja joten se voitiin kiinnittää myös Karabiner 98a, Gewehr G98/40, Sturmgewehr 44 (St.G 44) ja FG42-kivääreihin.

Kiväärikranaatinlaukaisin on kiväärin piipun suuhun, etutähtäimen jalan ympärille lukittava lisälaite, jonka avulla itse kiväärikranaatit voidaan laukaista. Laitteen sisäpinnalla on eräänlaiset ohjausurat, ns. rihlapalkit, jotka ovat yhteneväiset käytettävien kiväärikranaattien takaosan rihlaurien kanssa. Rihlaurien ansiosta, kiväärikranaattiin saatiin pituusakseeliin nähden katsottuna pyörivä liike, aivan kuten ampuma-aseiden luoteihinkin. Pyörivän liikkeen ansiosta, kiväärikranaatin ballistisestalentoradasta saatiin tarkempi ja helpommin ennakoitava.

Kiväärikranaatinlaukaisin (Gewehrgranatgerät – G.Gr.Ger. K98k) epäviralliselta nimeltään (Schiessbecher) on suhteellisen kevyt (paino 750 g) ja sen avulla kiväärikranaatteja voitiin ampua kranaattimallista riippuen etäisyyksille 70–250 metriä. Kiväärikranaatinlaukaisimia valmistettiin sodan aikana kaikkiaan 1 450 113 kappaletta.

Valmistajat

Kiväärikranaatin laukaisulaitteita ja niiden osia valmistivat mm. Fritz Werner (dmy), Markneukirchener Metallbearbeit (adb), FN Herstal (ch), Meinel-Scholer (euh) ja Fisher & Krecke (gct). Niitä valmisti ilmeisesti myös Metallwaren, Waffen- und Maschinenfabrik AG (jhv), Budapestissä.

Käyttö

Kiväärikranaatin laukaisua varten on käyttäjän kiinnitettävä laukaisinlaite lukkovivun avulla kiinni kiväärin piippuun. Tarkemmin sanottua, laite kiinnitettiin kiväärin etutähtäimen jalan ympärille ja lukittiin ruuvattavalla kierretapilla. Tämän jälkeen on asetettava kiväärikranaatti kiinni laukaisimeen ja ladattava kivääri puutulpalla varustetulla patruunalla. laukaisussa voitiin käyttää myös luodittomia patruunoita. Suomalaisen SS-vapaaehtoisen, Veikko Kasslin kertoman mukaan, kiväärikranaatin laukausussa käytettiin tavallisia Mauser K98k kiväärin 7.92x57 kaliiperisia patruunoita, joista otettiin luoti pois. Näin kiväärikranaatille saatiin parempi kantama.

Kiväärikranaatit

Kiväärisirpalekranaatin tarkoituksena oli maaliin ammuttavan, voimakkaasti sirpaloituvan räjähteen avulla eliminoida tai ainakin haavoittaa vihollisen elävää voimaa. Panssarikranaatit puolestaan oli tarkoitettu nimensä mukaisesti vihollisen kevyesti panssaroituja-ajoneuvoja vastaan.

Gewehr Panzergranate 30 – Gew.Pz.Gr.30

Kivääripanssarikranaatti 30 (Gewehr Panzergranate 30) oli ensimmäinen panssarintorjuntakiväärikranaatti, eikä sen läpäisykyky ollut kummoinen. Kranaatin pituus on 162 mm ja paino 250 g, josta räjähdysaineen osuus 49,6 g. Maksimi tehokas kantama on vain n. 45 metriä ja maksimi kantama 90 metriä. Kranaatin yläosa on mustaksi maalattua terästä ja alaosa kirkasta alumiinia.

Gross Gewehr Panzergranate 40 – G.Gew.Pz.G.40

Suuri kivääripanssarikranaatti (Gross Gewehr Panzergranate 40) on parannettu versio perusmallista. Kranaatin pituus on 185 mm, halkaisija 30 mm ja paino 390 g, josta räjähdysaineen (TNT) osuus 115 g. Kranaatti pystyi läpäisemään lähietäisyyksillä noin 70–80 mm panssarilevyä (60° osumakulmalla). Kranaatin lähtönopeus on noin 50 m/s ja tehokas kantama on noin 90 metriä.

Kranaatin tuotanto aloitettiin toukokuussa 1942, jolloin valmistusmäärä oli 5 000 kpl kuukaudessa. Tuotantoa joudutettiin tuntuvasti ja kesäkuussa valmistettiin 20 000 kpl, heinäkuussa 100 000 kpl ja syyskuussa jo 300 000 kpl. Tätä kiväärikranaattia valmisti Th. Bergmann & Co, Berliinissä.

Gewehr Panzergranate 46 – Gew.Pz.Gr.46

Kivääripanssarikranaatti 46 (SS. Gewehr Panzergranate 46 – Gew.Pz.Gr.46) oli SS:n asetutkimuslaitoksen kehittämä parannettu versio. Kranaatin pituus oli 102 mm (kokonaispituus 196 mm), halkaisija 46 mm ja paino 439 g, josta räjähdysaineen (RDX-TNT) osuus 136 g. Kranaatti kykeni läpäisemään noin 70 mm vahvuisen panssarilevyn lähietäisyydeltä (n. 5,5 m). Kranaatteja valmistettiin pieni määrä sodan lopulla.

Gewehr Panzergranate 61 – Gew.Pz.Gr.61

Kivääripanssarikranaatti 61 (Gewehr Panzergranate 61 – Gew.Pz.Gr.61) on jälleen jatkokehityksen tuote. Sen pituus on 239 mm, halkaisija 61 mm ja paino 538 g, josta räjähdysaineen (RDX-TNT) osuus 240 g. Kranaatti läpäisee 200 metrin etäisyydeltä ammuttuna 126 mm panssarilevyn ja 5,5 metrin päästä ammuttuna 100 mm. Kranaatteja valmistettiin pieni määrä sodan lopulla.

Gewehr Sprenggranate 30 – Gew.Sprng.Gr.30

Kiväärisirpalekranaatti 30:n valmistus aloitettiin Saksassa vuoden helmikuussa 1942. Alkuun kranaatin ballistinen kärki (kärkisytytin) ja peräkappale valmistettiin alumiinista. Tästä kuitenkin luovuttiin myöhemmin (ilm. 17.5.1942) ja kärkiosa valmistettiin teräksestä, peräkappale ja kärkiosan laukaisinnuppi bakeliitista. 15.8.1944 siirryttiin valmistamaan mallia jossa ei ollut itsetuhomekanismia, eikä käsikranaatti toiminnallisuutta. Lue lisää: » Gewehr Sprenggranate 30

Gewehr Propagandagranate

Propaganda kiväärikranaatti on ulkoisesti pitkälti samankaltainen kuin sirpalekranaattikin. Kranaatin runko on peltilieriö, jonka sisällä on kaksi ohuesta pellistä valmistettua paketointisuojusta propagandaviesteille (a20 viestiarkkia/suojus). Ilmalennon jälkeen kranaatin ballistinen kärki irtoaa. Kranaatin pohjalla tapahtuu ajastettu (n. 9 sekunnin viive laukaisusta) räjähdys, joka työntää ulos rungon sisällä olevat viestisuojukset viesteineen.

Kranaatin pituus on 147 mm, halkaisija 30 mm ja paino 164 g (227 g?) ja sen maksimi kantama on noin 450 metriä. Kranaatin runko on mustaksi maalattu peltilieriö. Ballistinen kärki on valmistettu ohuesta teräspellistä ja maalattu mustaksi, samoin kuin kranaatin runkokin. Peräkappale on kirkasta alumiinia.

Gewehr Fallschirmleuchtgranate

Laskuvarjolla varustetussa valaisukranaatissa on sylinterin muotoinen teräskuori, joka on maalattu mustaksi. Kranaatin ballistinen kärki puolestaan on maalattu valkoiseksi. Kranaatin pituus on 170 mm, halkaisija 30 mm ja paino 244 g. Toinen malli on hieman suurempi, pituus 173 mm, halkaisija 30 mm ja paino 268 g.

SS-Division Nord

Kuusamo-Kiestinki suunnalla toimineella SS-Division Nord:lla, oli käytössään satoja kiväärikranaatin laukaisinlaitteita Gewehrgranatgerät. Esimerkiksi 20.9.1942 annetun vahvuusilmoituksen mukaan, divisioonan kirjanpidossa oli 289 kpl kiväärikranaantin laukaisinlaitetta. Mauser K98k kiväärien määrän kasvaessa, lisättiin myös kiväärikranaatin laukaisinten määrää. 1.6.1943 divisioonan kirjanpidossa oli jo 392 kpl kiväärikranaatin laukaisimia.

Kiväärikranaatinlaukaisimia varten, oli luonnollisesti varattu myös kiväärikranaatteja. 26.10.1942 annetun vahvuusilmoituksen mukaan divisioonalla oli käytössään 10 500 kpl panssarikranaatteja (Gewehr.Pzgr) ja saman verran sirpalekranaatteja (Gewehr.Sprgr). XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armeekorps) ammusvarastolla oli samaan aikaan 10 307 kpl panssarikranaatteja ja 300 kpl sirpalekranaatteja.

7.Gebirgs-Division

Kuusamo-Kiestinki suunnalla toimineella 7. vuoristodivisioonalla (7.Gebirgs-Division), oli käytössään satoja kiväärikranaatin laukaisinlaitteita Gewehrgranatgerät. Esimerkiksi 25.9.1943 annetun vahvuusilmoituksen mukaan, divisioonan kirjanpidossa oli 387 kpl kiväärikranaantin laukaisinlaitetta.

Lähdeluettelo

• - The K98k Rifle, Propaganda series vol. I, G. de Vries & B. J. Martens, 2005
• - LexPev, url: http://www.lexpev.nl, Lex Peverelli, 30.10.2011
• - Ej's Ordnance Show & Tell, url: http://www.inert-ord.net, 30.10.2011
• - Mauser Shooters, url: http://www.mausershooters.org, 29.10.2011
• - Lone Sentry, TM-30-451, url: http://lonesentry.com, 29.10.2011
• - Kriegstagebuch Ib, 6.SS-Geb.Div. Nord 1.1.1943 - 30.6.1943
• - Kriegstagebuch SS-Gebirgs-Division Nord ib, 16.6.1942-31.12.1942, F21/R142
• - Kriegstagebuch 7.Gebirgs-Division 1.7.-31.12.1943, T315/R448
• - Überblid über den Stand der Entwidlungen beim Heerm, Wa Prüf Stab, August 1942
• - Enemy Ordnance Material, EOM N-2228-E,

14.1.2011 (6.12.2022 21:10)