Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Gewehr Sprenggranate 30
Yleistä
Kiväärisirpalekranaatti 30:n (Gewehr Sprenggrante 30 eli Gew.Sprng.Gr.30) valmistus aloitettiin Saksassa vuoden 1942 helmikuussa. Alkuun kranaatin ballistinen kärki (iskusytytin) ja peräkappale valmistettiin alumiinista. Tästä kuitenkin luovuttiin alumiinin puutteen vuoksi (ilm. 17.5.1942) ja kärkiosa valmistettiin jatkossa teräksestä, peräkappale ja kärkiosan laukaisinnuppi valmistettiin bakeliitista. 15.8.1944 siirryttiin valmistamaan pelkistettyä mallia, jossa ei ollut itsetuhomekanismia eikä käsikranaatti-toiminnallisuutta.
Gewehr Sprenggranate 30. Kuva: Tapio Heiskanen
Rakenne ja toiminta
Gewehr Sprenggranate 30:n pituus on 142,3 mm, halkaisija 29,6 mm ja paino 255 g, josta räjähdysaineen (Penthrite-Wax eli nitropentan) osuus 31 g. Kranaatin maksimikantama on noin 240–280 metriä ja lähtönopeus (Vo) on noin 50 m/s.
Kiväärisirpalekranaatista oli olemassa viisi eri versiota. Kaikki versiot olivat ulkoisesti hyvin saman näköisiä, erot
olivat lähinnä valmistusmateriaaleissa ja kranaatin sisustan toiminnallisuudessa. Kranaatin eri versiot olivat seuraavat:
1. alumiini osilla varustettu kranaatti (sytytin ja peräkappale)
2. bakeliitti peräkappale ja terässytytin, kiväärikranaatti, käsikranaatti- ja itsetuhotoiminnot
3. kiväärikranaatti ja käsikranaattitoiminnot
4. alumiini osat ja vain kiväärikranaattitoiminto
5. bakeliitti ja teräsosat ja vain kiväärikranaattitoiminto
Kun kranaatti ammutaan kohteeseen, tarkoitus on, että sen kärjessä olevan iskusytyttimen (Aufschhlagzünder AZ 5071 St.) iskuri lyö nallipiikin nallimassaan ja sytyttää kranaatin pääpanoksen (hauptladung). Jos kranaatti ei jostakin syystä osu maaliinsa ja se tulee maahaan niin, ettei kärkisytytin reagoi, on kranaatissa 11 sekunnin viiveellä toimiva itsetuhomekanismi.
Teräskuorisen iskusytyttimen A.Z.5071 St. halkileikkaus
Kiväärikranaattia voitiin käyttää myös käsikranaattina. Käsikranaattitoiminto aktivoidaan kiertämällä bakeliitista valmistettu peräkappale irti ja vetämällä sitä alaspäin kranaatin suuntaisesti (toiminto on samankaltainen kuin varsikäsikranaatissa). Tällöin kitkan vaikutukseen perustuva pohjasytytin reagoi ja aktivoi pääpanoksen 4,5 sekunnin viiveen jälkeen.
Toisen maailmansodan loppupuolella Saksan resurssit vähenivät ja ilmeni voimakas tarve yksinkertaistaa ja nopeuttaa tuotantoa. 15.8.1944 kiväärikranaatin valmistusta yksinkertaistettiinkin, jolloin luovuttiin käsikranaattitoiminnallisuudesta ja itsetuhomekanismista.
Kranaatin ballistinen kärki on väritykseltään musta, runkosylinteri puolestaan keltainen ja bakeliitista valmistetut osat (ballistisen kärjen päähän sijoitettu laukaisinnuppi ja peräkappale) ovat väriltään tumman ruskeita.
Sirpalekranaatteja valmistettiin vuosina 1942–1945 kaikkiaan 23 808 900 kappaletta. Lukumäärä kattaa kaikki Sprenggranate 30 variaatiot ja Grosse Gewehr Sprenggranaten tuotannon. Valmistetuista kranaateista käytettiin sodan aikana 18 273 600 kpl.
Gw.Sprgr.30
1942
1943
1944
1945
5 477 400
11 545 600
18 823 100
2 905 00
Kiväärikranaatteja ja niiden osia valmistivat ainakin Polte-Werke Arnstadtissa, valmistuskoodilla AUZ, HASAG Hugo Schneider AG Leipzigissä ja Altenburgissa, Gesellschaft zür Verwerfung chemischer Erzeugnisse GmbH Doemitzissa, Heinrich Kopp Sonnebergissä ja Rheinische-Westfaelische Sprengstoff AG Stadelnissa, sekä erään tiedon mukaan Bergmann & Co Berliinissä.
Lähdeluettelo
- Gewehr Sprenggranate 30, www.waffenlager.net
- The K98k Rifle, Propaganda series vol. I, G. de Vries & B.J. Martens, 2005