Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Olemme tutkineet Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Tarkoituksena on koota kyseisen alueen koko
sotahistoria, tälle verkkosivustolle.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään sotatoimialueen, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Lahti-Saloranta m/26
Yleistä
Aimo Lahti (1896–1970) suunnitteli pikakiväärin L/S 26 (pikakivääri m/26) tekniset ratkaisut 1930-luvun alussa, samaan aikaan suunnitellessaan Suomi-konepistoolia. Lahti aloitti pikakiväärin suunnittelun ensin omatoimisesti, lähinnä eversti Heinrichsin kehotuksesta. Suomen armeija etsi tuolloin sopivaa pikakivääriä, mutta sopivaa ei ollut tarjolla. Suomen armeijan testaama Madsen-pikakivääri, ei vastannut odotuksia.
Suunnittelutyö jatkui syyskuusta 1924 alkaen, puolustusministeriön toimeksiannosta. Aseen suunnitteluun ottivat osaa, aseteknikko A. Lahti ja kapteeni E. Saloranta (1895–1976). Ensimmäiset 7.62x53R-kaliiperiset koekappaleet valmistettiin vuonna 1928. Sarjavalmistukseen päästiin erilaisten ongelmien vuoksi vasta 1930. Valmistajana toimi valtionkivääritehdas (VKT). Erikoista oli, että Suomen valtio kieltäytyi ensin maksamasta Lahdelle siitä, että hän oli pääosin omalla kustannuksella suunnitellut uuden aseen. E. Saloranta auttoi Lahtea saamaan korvauksen.
Toiminta
Pikakivääri L/S-26 on lyhytrekyyli periaatteella toimiva kerta- sarjatulta ampuva konetuliase. Aseessa on piippu ja luisti yhdistetty kiinteästi toisiinsa. Sulkukappale liikkuu luistin sisällä. Laukaisulaitteen toimintaperiaate on sama kuin Suomi-konepistoolissa.
Viritetyn aseen liipaisinta vedettäessä syöksyy lukko eteenpäin, se työntää mennessään lippaan syöttösillalta uuden patruunan patruunapesään. Kun lukko on saavuttanut etuasennon, lyö iskuri nalliin, sytyttäen patruunan. Aseen lauetessa ruutikaasun paine työntää piippua, lukkoa ja luistia taaksepäin. Kiinteän kytkennän irrottua jäävät piippu ja luisti taka-asentoon. Kiihdyttäjä antaa lukolle lisää vauhtia sen jatkaessa yksin liikettään taaksepäin ja ulosvetäjän tuoma hylsy poistuu hylsyaukosta. Aseen valitsimen ollessa sarjatuli asennossa toiminta jatkuu kunnes liipaisin vapautetaan tai lipas tyhjenee.
Tekniset tiedot
Lahti-Saloranta m/26
- tyyppi
pikakivääri
- toimintatapa
kerta- ja sarjatuli
- kaliiperi
7,62x53R
- piipun pituus
500 mm
- piipun rihlat
4 oikeakätistä ?
- putken elinikä
-
- aseen pituus
1 190 mm
- paino
9,3 kg
- jalusta (bipodi)
n. 1 kg
- tähtäinlaite
avotähtäimet
- ammustyypit
FMJ
- luodin lähtönopeus
745–900 m/s
- tulinopeus
n. 250–550 lk./min
- tehokas kantama
n. 300–800 m
- maksimi kantama
n. 2000–4000 m
- patruunasyöttö
lipas 20 / 75 patr.
- valmistus vuodet
1932–1942
- valmistus määrä
n. 6 000 kpl
- valmistaja
Valtion kivääritehdas (VKT)
- hinta
-
Lippaat
Pikakivääriin oli valmistettu kaksi erilaista lipasta. Pienempi oli 20 patruunan, hieman kaareva tankolipas (paino täytettynä 900 g). 20 patruunan lipas oli yleisin aseessa käytetty lipas. Sitä käytettäessä, oli ampujan suositus ampuma 3–5 patruunan purskeita. Aseeseen oli myös kehitetty 75 patruunan rumpulipas (paino täytettynä 3,75 kg). Painava rumpulipas oli tarkoitettu lähinnä puolustuksessa tapahtuvaan tulituki toimintaan, sekä ilmatorjuntaan asetettuihin aseisiin.
Jokaiseen aseeseen kuului myös vaihtopiippu (paino 1,2 kg). Vaihtopiippua kannettiin aseen mukana erillisessä kotelossa. Tehtaan (VKT) mukaan piipun pystyi vaihtamaan 7–8 sekunnissa, mutta käytännössä aikaa vaihtoon kului noin 25–30 sekuntia.
Tuotanto
Lahti/Saloranta pikakivääriä valmistettiin Jyväskylässä, valtionkivääritehtaalla (VKT) vuodesta 1930 alkaen. Pikakivääri m/26 mallia valmistettiin noin 500 aseen vuosivauhdilla. Talvisodan alkuun mennessä oli VKT toimittanut armeijalle 4 600 pikakivääriä. Viimeiset pikakiväärit toimitettiin armeijalle vuonna 1942. Kaikkiaan aseita valmistettiin noin 6 000 kappaletta.
Lahti/Saloranta oli hieman epäluotettavan aseen maineessa ja venäläisen Degtjarevin suosio vaikuttivat varmasti myös tuotantomääriin. Emmaa oli saatu sotasaaliina suomalaisten käyttöön noin 10 000 kpl, eli yli kaksinkertainen määrä verrattuna L/S 26:een.
Lahti/Saloranta-pikakivääristä oli myös myöhempi versio L/S-26/32, mutta Suomen armeija ei ottanut sitä koskaan virallisesti käyttöön. Valmistusmääräkin oli näin ollen pieni noin 50 kappaletta.
Tuotanto vuosittain
• 1930, 192 kpl
• 1931, 451 kpl
• 1932, 460 kpl
• 1933, 528 kpl
• 1934, n. 500 kpl
• 1935, 1 000 kpl
• 1936, 10 kpl
• 1937, 336 kpl
• 1938, 315 kpl
• 1939, 90 kpl
• 1941, 1 kpl
• 1942, 500 kpl
• yhteensä 4 341 kpl
Vienti
Kiina tilasi 30 000 pikakivääriä vuonna 1937 (kaliiperi 7.92 mm). 1 200 asetta ehdittiin jo toimittaa kiinalaisille, kun Japanin hallitus vetosi lopettamaan toimitukset.
Rintamalla
Lahti/Saloranta -pikakiväärit, Suomi-konepistoolit ja Maximkonekiväärit olivat talvisodan alkaessa Suomen armeijan jalkaväen konetuliaseet. Ase oli työstöjäljeltään erittäin hieno ja jopa liian tarkkaa työtä. Se oli tämän vuoksi likaantuessaan erittäin altis toimintahäiriöille. Ase oli lisäksi hieman monimutkainen, osia 118 kappaletta. Niinpä suomalaiset rintamajoukot pyrkivät vaihtamaan sen luotettavampaan venäläiseen Degtjarev-pikakivääriin "Emmaan" heti kun mahdollista. Suomen armeijan kirjanpidossa pikakivääri m/26 kulki nimikkeellä 7.62 pk/26 ja 762 PK 26.
Lähdeluettelo
- Kaliberi 1/2000, Lahti-Saloranta pikakivääri 26, Janne Pohjoispää
- Suomen Sotilas 1/2013, Emma ja Lahti-Saloranta, Markku Palokangas
- Ase ja Erä 6/1991, Pikakivääri Lahti/Saloranta m/26-32