Kenttärata - Sänkikangas syyskuu 1944



Kysymys: Onko Sänkikankaan alueen vesistöissä Kenttäradan juna?

Syksyllä 1944 Kuusamo–Kiestinki suunnalta vetäytyvät saksalaiset joukot hävittivät perusteellisesti Kenttäradan (Heeresfeldbahn) ratapihat, sillat ja liikennöintikaluston. Tutkimustyön yhteydessä on aikalaishaastatteluissa noussut esille tietoja, joiden mukaan Kuusamossa olisi esimerkiksi viimeinen Kenttäradan juna käännetty Kenttälampeen. Aivan viimeaikoina on myös Koillissanomissa (18.10.2020) kerrottu, että Kenttärataa purkanut suomalaisjoukko, olisi räjäyttänyt saksalaisilta jääneen veturin ja "työntänyt" sen Vanttajajokeen, Vanttajajoen kenttäratasillan tuntumassa. Kertomuksia ja väitteitä on useita ja ne vaativat tarkemman tarkastelun.

Aluksi kuitenkin käydään läpi Kenttäradan hävittäminen ja sodan jälkeen suoritettu purku. Vasta sen jälkeen tutustutaan erilaisiin aikalaisten muistitietoihin ja väitteisiin, vesistöihin ajetuista tai sinne työnnetyistä Kenttäradan liikennöintikalustoista.

Kenttäradan hävitystyö

Saksalaiset lopettivat liikennöinnin Kenttäradalla (Heeresfeldbahn) 14.9.1944, kun Hyrynsalmen asema veturipajoineen ja varastoineen räjäytettiin aamu yöllä saksalaisten toimesta. Hävitystyöt aloitettiin myös Kuusamossa 15.9.1944, kun Kenttäradan liikennöinnistä ja rakentamisesta vastaavat joukot hävittivät, ennen vetäytymistään Kuusamosta, perusteellisesti Kenttäradan liikennepaikkojen rakennukset ja varastot, ratapihojen vaihteet, sillat, siltarummut, puhelinlinjat sekä myös liikennöintikaluston, käsittäen veturit, vaunut ja moottoriresiinat. Kenttäradan hävittäminen Kuusamossa oli saatettu päätökseen 23.9.1944 mennessä, myös Vanttajajoen Kenttäratasilta oli räjäytetty. Tarkoituksena oli, ettei mitään käyttökelpoista jäisi Kiestingin suunnalta vetäytyvien saksalaisten joukkojen perässä seuraaville puna-armeijan joukoille (205. divisioona). Hävitystyöhön saksalaisilla oli hyvin aikaa ja he onnistuivat kahden viikon kuluessa tuhoamaan perusteellisesti kaiken, mitä ei voitu mukaan ottaa.

Kenttäradan purkaminen

Kenttäradan purkaminen ja ratakaluston evakuointi aloitettiin 24.1.1945 everstiluutnantti Arvi Tuhkasen johdolla. Toimintakäskyssä korostettiin tehtävän kiireellisyyttä. Taustalla oli välirauhansopimuksen 15. artikla, jonka mukaan Suomi sitoutui luovuttamaan kaiken saksalaisen sotilasomaisuuden Neuvostoliitolle. Toimintakäskyn mukaan tuli ratakiskot, sekä kohtalaisella kunnostuksella käyttöön saatavat veturit ja vaunut toimittaa Ristijärven rautatieasemalle.

Suomalaiseen purkuosastoon kuului everstiluutnantti Auno Kuirin alaisuudessa II/JR 3, Pion.J/JR 3 150 miestä JR 4:stä, 4.AutoK/Kev.Pr, Auto-osasto, Traktoriosasto, Pohjolan Liikenne Oy, sekä 100 hevosta ajomiehineen. Auto-osastojen käytössä oli kaikkiaan noin 80–90 kuorma-autoa ja 24 traktoria. Työosasto jaettiin kolmeen ryhmään, joista yksi vastasi Kuusamossa, Käsmä–Vanttaja rataosuuden purkamisesta.

Evakuoitava Kenttäradan kalusto tuli lastata Ristijärvellä venäläisiin tavaravaunuihin, osoitteella; Donbass Orlovskaja Gruzopluts, eli Donetsin alueen kivihiilikaivoksille. Kaluston poiskuljetus toteutettiin tammi-marraskuussa 1945. Osa Ristijärvelle rahdatuista romuvetureista toimitettiin myös Neuvostoliitolle vuokrattuun Porkkalan tukikohtaan, Kirkkonummella.

Radan purkaminen talvella, surkeissa olosuhteissa oli vaikeaa ja paikoin jopa mahdotonta. Evakuoinnissa ratakiskojen osalta jopa luovuttiin ja venäläisille annettiin vastineena Etelä-Suomessa purettuja kiskoja. Kenttäradan kiskot tulivat nyt Rautatiehallituksen omistuksen piiriin ja purkaminen kiskojen osalta aloitettiin marraskuussa 1946 uudelleen. Tätä omaisuutta purkujoukot eivät paljon kunnioittaneet, sillä kiskoja kannettiin metsään, jotkut jopa syyllistyivät väärinkäytöksiin myymällä Rautatiehallinnon omaisuutta omaan lukuunsa. Pukutyöt lopetettiin 21.11.1947.

1. Kenttäradan viimeinen juna käännettiin Kenttälampeen

Aikalaistietona on kerrottu, että Kenttäradan viimeinen Hyrynsalmen suunnalta Kuusamoon saapunut juna käännettiin Kenttälampeen, koska sitä ei enää ehditty kääntää takaisin. Tapauksesta on kertonut ainakin Irene Multasniemi seuraavaa; Kuusamon kirkonkylältä tulleet ruoantuojat olivat nähneet, kun Kenttäradan viimeinen juna oli käännetty lampeen. Multasniemi oli itsekin ollut usein mukana kuljettamassa Kuusamon kirkonkylästä, ruokaa venäläisille sotavangeille. Myös Aarre Kinnunen ja Paavo Heiskanen ovat kertoneet, että useat henkilöt ovat tästä puhuneet melko varmana tietona.

Kun sanotaan, että ”juna on käännetty lampeen”, tarkoittasi tämä käytännössä veturia vaunuineen. Koko junan upottaminen pieneen lampeen ei liene todennäköistä, todennäköisempää tässä on, että kyse on vain veturista. Veturi olisi todennäköisesti ollut Kenttäradan yleisin veturimalli, KML-3 (paino 16,5 tonnia). Höyryveturi HF-110C olisi suurempi kokoinen (paino noin 29 tonnia).

Kun mietitään ajankohtaa tapahtuneelle, on sen täytynyt tapahtua ennen 15.9.1944, koska 15.9. aloitettiin Kuusamossa Kenttäradan ratapihojen räjäyttämiset, eikä uusia junakuljetuksia enää saapunut Kuusamoon. Ajankohta sopii senkin puolesta, että näköhavainnon tekijä oli suomalainen siviilihenkilö, joka evakuoitiin Kuusamosta 22.9.1944 mennessä, muiden siviilien mukana. Tämän perusteella on todennäköistä, että tapahtumapäivä olisi arviolta 13.-14.9.1944.

Jos puolestaan mietitään, miksi viimeinen juna olisi käännetty lampeen, vaikuttaa syy ilmeiseltä; saksalaiset eivät halunneet jättää alueelle saapuvalle puna-armeijalle mitään käyttökelpoista. Toinen syy on vielä yksiselitteisempi; Kenttärata ja sen liikennöintikalusto oli määrätty perusteellisesti tuhottavaksi, tavalla tai toisella, mieluiten räjäyttämällä.

Kenttälammessa ei kuitenkaan ole nykypäivänä näkyvissä Kenttäradan veturia tai vaunuja. Niitä ei aikalaiskertomusten mukaan ollut näkyvillä, sodan päätyttyäkään (Aarre Kinnunen). Tämä tarkoittaisi, että juna on upotettu lampeen verrattain syvälle, mikä olisi varmasti ollut hankalaa, sillä Kenttälampi on rannoiltaan loivasti syvenevä. Kenttälammen vesi on kirkasta (pohjassa lähde) ja näkyvyys pinnasta noin metrin syvyyteen on hyvä. Kenttälammen syvin kohta on noin kolme metriä. Havaintoa junasta pinnalta katsomalla ei kuitenkaan ole. Kenttälammessa on käynyt asiaa tutkimassa myös lukuisa määrä sukeltajia, mutta mitään junaan viittaavaa ei ole löytynyt. Myöskään Kenttälammen rannalta ei ole löytynyt viitteitä, että kiskot olisi käännetty lampeen, junan sinne ajamisen mahdollistamiseksi.

Aikalaiskertomusta on kuitenkin myöhemmin tarkennettu niin, että kyse onkin Kenttälammen itäpuolella olevasta pienestä suolammesta. Tämä tietenkin muuttaa asiaa. Tämän suolammen rannat ovat erittäin pehmeät ja lammen pohja on ns. pehmyt rapapohja. Lampi on tosin vain noin 1,5 metriä syvä ja tämäkin loivasti syvenevä. Voisi ajatella, että jos veturi on käännetty tähän lampeen, olisi veturi hiljalleen vajonnut ns. ”pohjattomaan rapalampeen”. Tämänkään lammen rannalla ei ole näkyvillä mitään merkkejä em. toimenpiteestä, mutta se ei täysin pois sulje mahdollisuutta, että näin olisi tehty. Ranta on niin pehmyt ja lammen ranta matala, että veturin ajaminen lampeen olisi varmasti ollut suhteellisen vaikea toimenpide. Tiedossamme ei ole, onko kyseisessä lammessa sukeltajat käyneet tutkimassa asiaa. Olisiko osa mahdollisesta veturista vielä nähtävissä, vaikka se ei kovin todennäköiseltä vaikutakaan?

Kenttälammen itäpuolella olevan matalan suolammen rantaa 30.10.2020.
Rapapohjaisen lammen ranta on matala, loivasti syvenevä, aina 1,5 metriin asti. Kuvattu 30.10.2020

Loppupäätelmä

Väitettä, että Kenttälammen itäpuolella olevassa suolammessa olisi Kenttäradan veturi, ei ainakaan toistaiseksi ole voitu toteen näyttää, mutta toisaalta väitettä ei ole voitu kieltääkään. Tutkimuksen tila: avoin, lisätutkimusta tarvitaan.

Kuvassa KML-3 -dieselveturin vetämä rehujuna tulossa kohti Kuusamoa joulukuussa 1943. Kuva: BA-MA

2. Kenttäradan räjäytetty veturi Vanttajajoessa

Koillissanomissa on 18.10.2020 julkaistu artikkeli, jossa T. Kallioniemi arveli, että räjäytetty kenttäradan veturi on upotettu Vanttajajokeen, Kenttäradan räjäytetyn sillan tuntumaan. Väite pohjautuu Kenttäradan purkutöissä paikalla olleen Pentti Suhosen kertomukseen.

Korpraali Pentti Suhonen toimi purkuosaston autonkuljettajana ja sanoo olleensa paikalla, kun Vanttajajoen sillan itäpuolelta löydettiin Kenttäradan veturi (veturin tyypistä ja kunnosta ei ole mainintaa). Voisi kuitenkin olettaa, että kyseessä olisi KML-3 -dieselveturi, joka oli Kenttäradan veturimalleista yleisin. KML-3 eli HF130C -dieselveturi painaa noin 16,5 tonnia, se on 5,3 metriä pitkä, 2,6 metriä korkea ja 1,65 metriä leveä. Suhonen ei mainitse tapahtumalle päivämäärää, mutta oletettavasti tapahtuman ajankohta on keväällä 1945.

Kommentti: Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että mahdollinen veturi oli saksalaisten rikkoma, koska saksalaisilla oli selkeä käsky hävittää kenttäradan liikennöintikalusto. Jos saksalaisilta olisi ehjä veturi olisi jälkeen jäänyt, olisi Kuusamon miehittänyt puna-armeija sen mukanaan vienyt, kuten veivät paljon muutakin löytämäänsä tavaraa.

KML-3 -dieselveturi Kenttäradalla joulukuussa 1943. Kuva: BA-MA

Suhosen kertoman mukaan, pioneerikersantti oli ilmeisesti everstiluutnantti Kuirin luvalla räjäyttänyt veturin, käyttäen 30 kilon trotyylipanosta (trotyyli = TNT). Panos oli kertoman mukaan asetettu veturin alle, Vanttajajoen sillan penkan puolelle. Artikkelissa annetaan ymmärtää, että räjäytetty veturi meni suoraan Vanttajajokeen.

Kun asiaa tutkitaan, on mietittävä miksi veturi räjäytettiin, onko nähtävillä merkkejä räjäytyksestä ja onko mahdollisesti räjäytetty veturi todella Vanttajajoessa.

Syy räjäyttämiselle vaikuttaa ilmeiseltä. Purkuosaston olisi pitänyt saada raskas Kenttäradan veturi Vanttajajoen länsipuolelle, mutta Vanttajajoen ylittävä silta, oli saksalaisten toimesta tuhottu. Voidaan myös, olettaa ettei veturi ollut millään tavoin ajokelpoinenkaan, sillä saksalaiset perin täsmällisesti joko tuhosivat tai ainakin rikkoivat liikennöintikaluston. Purkuryhmän olisi kuitenkin pitänyt toimittaa ”romuveturi” Ristijärvelle, mikä käytössä olevan kuljetuskaluston puitteissa oli mahdotonta. Päätös hävittää veturi ja kätkeä se katseilta, vaikuttaa kohtuullisen todennäköiseltä.

Merkkejä veturin räjäyttämisestä tehokkaalla 30 kilon trotyylipanoksella, ei kuitenkaan ole ratapenkan tuntumassa havaittavissa. Merkkejä räjäytyksestä ei näy, kesän 1944 valokuvassa, saksalaisen veteraanin vuonna 1959 kuvaamassa filmissä, eikä vuonna 2003 tehdyssä alueen maastoninventoinnissakaan tällaista havaittu. Ratapenkka vaikuttaa koskemattomalta ja ympäristön puutkin vaikuttavat vaurioitumattomilta. Alue tutkittiin uudelleen tarkasti syksyllä 2020, eikä mitään havaintoa räjäytyspaikasta löytynyt.

Jos räjäytys suoritettiin, kuten korpraali Suhonen sanoo, pitäisi ympäristössä olla veturista irronneita metallin paloja siellä täällä. Näitä ei kuitenkaan metallinpaljastimella aluetta tutkittaessa löydetty. Jos veturi olisi räjäytetty ratapenkalla, pitäisi penkalla näkyä myös veturin jättämät jäljet kun se on ”valunut/työnnetty” penkkaa alas jokeen. Jos Suhonen kuitenkin muistaa väärin ja veturin osat puolestaan siirrettiin käsipelissä räjäytyksen jälkeen jokeen, muuttaa tämä tietenkin tilannetta. Tässä tapauksessa veturin osat, noin 16 tonnia terästä (veturin löytökunnosta riippuen) pitäisi olla Vanttajajoen pohjassa.

Vanttajajoki on väitetyltä upotuspaikalta noin kolme-viisi metriä syvä, kapeimmalta kohdalta noin kahdeksan metriä leveä. Paikalla on käynyt muutamia sukellusryhmiä, löytäen pohjasta lähinnä Kenttäradan sillan jäänteitä, sekä runsaasti erilaisia ammuksia. Ammuksien löytymisen joenpohjasta selittää se, että saksalaiset kippasivat evakuoinnin aikana autolasteittain patruunoita, kranaatteja ja muita ampumatarvikkeita kyseiseen paikkaan. Sodan jälkeen lähitalojen pojat uivat ja sukeltelivat paikalla. Heidän kertomuksen (Paavo Heiskanen) mukaan joen pohja oli täynnä lähinnä kiväärinpatruunoita. Vesi oli vielä tuolloin suhteellisen kirkas ja pojat väittävät sukeltaessaan nähneensä patruunat pohjassa ja nostaneessa joitakin ylöskin.

Kukaan paikalla sukeltanut ei ainakaan toistaiseksi, ole ilmoittanut nähneensä veturin osia. Voi tietenkin olla, että joen pohjalla olevan sekamelskan keskeltä niitä ei ole osattu tunnistaa. Vaikka toisaalta metalliosien määrän, pitäisi kyllä olla tuntuva.

Nyt edellä mainittuun arveluunkin on saatu tarkentavaa tietoa, sillä paikan päällä käyneet ammattisukeltajat sanovat seuraavaa; Vanttajajoen pohjassa, Kenttäratasillan tuntumassa, on vain jonkin verran rehuvaunujen osia ja sillan romua, veturista tai sen osista heillä ei ole ollut havaintoja.

Arviolta noin 11–12 vuotta sitten on myös erään kertomuksen mukaan väitetty, että Vanttajajoessa, Kenttäratasillan tuntumassa olisi rikkoutunut saksalainen puolitelavaunu. Puolitelavaunu olisi saanut jonkinlaisen vian, eikä sitä voitu korjata tai vaihtoehtoisesti hinata mukana, joten se olisi työnnetty jokeen. Myöskään tätä tietoa, ei ole voitu toteen näyttää.

Vanttajajoen räjäytetty silta kesällä 1945. Kuva: Aukusti Tuhka
Alkukesällä 1945 otetussa valokuvassa (vesi vielä korkealla) näkyy hyvin Vanttajoen itäpuolinen ratapenkka ja sen päällä kiskot. Ratapenkka näyttää koskemattomalta, eikä siinä näy räjäytyskuoppaa, joka olisi muodostunut kun veturin alle asetettu trotyylipanos oli räjähtänyt. Kuva: Aukusti Tuhka
Valokuva Vanttajajoen tuhotun kenttäratasillan pohjoispuolelta, oletetulta veturin upotuspaikalta 30.10.2020

Rehuvaunun jäännökset Vanttajajoen rannalla

Vanttajajoen rantavedessä on vuosikymmenten ajan ollut kaksi suurikokoista rautakehikkoa. Nykyisin, nämä rehuvaunun osiksi tunnistetut kehikot on nostettu vedestä ylös näkyville. Rehuvaunu (HF-Wagen) oli 7,57 m pitkä, 2,38 m leveä ja 1,83 m korkea. Näin pitkän vaunun upottaminen Vanttajajokeen kokonaisuudessaan olisi varmaan ollut aika haasteellista. Huomioin arvoista myös on, että alla olevassa kuvassa esilläolevissa metalliosissa ei näy merkkejä räjäyttämisestä. Joten on todennäköistä, ettei tätä rehuvaunua räjäytetty.

Vanttajajoen rantavedestä esille nostettuja rautaosia, jotka on tunnistettu rehuvaunun osiksi. Nuoli osoittaa vedestä nostettua rehuvaunun sivulaidan kehystä ja oikeassa ylälaidassa Kuusamon Onnelasta löytynyt ehjä sivulaita. Sivulaitaan oli maalattu valkoisella tekstit; "Gewight d. Seitenwandklappt 60 kg" (eli paino ja sivuseinä taittuu) sekä vaununumero (esim. 27358).
Kuvakaappaus saksalaisten veteraanien, ilmeisesti vuonna 1959 kuvaamalta videofilmiltä. Kuvassa syksyllä 1944 tuhottu Vanttajajoen kenttäratasilta. Lähde: AKH - Agentur Karl Höffkes, material Nr 28.
Kuvassa KML-3 -veturi vetää perässään täyteen lastattuja rehuvaunuja (HF-Wagen) kohti Kuusamoa, joulukuussa 1943. Kuva: BA-MA, Bild 101l-107-1312-26.

Loppupäätelmä

Väitettä, että Vanttajoen pohjassa olisi räjäytetty kenttäradan veturi, ei ole voitu toteen näyttää. Kun paikan päällä käytiin jälleen kerran 30.10.2020, tosin nyt ensimmäistä kertaa tutkittiin todella tarkasti myös ratapenkka ja joen ranta, ei penkassa tai sen välittömässä läheisyydestä löytynyt mitään räjäytyspaikkaan viittaavaa. Paikalla on käynyt vuosien saatossa useita sukellusryhmiä ja nyt vuoden 2021 alussa, useilta sukeltajilta saatujen viimeisimpien tietojen mukaan, ei joen pohjassa veturia ole. Joen pohjassa on tuhotun sillan rakenteita, sekä jonkin verran kenttäratavaunujen osia. Väitettä veturista, ei ole voitu näyttää toteen. Katsotaan tuovatko mahdolliset lisätutkimukset, asiaan vielä uutta tietoa.

Huom!

Sukeltamista Vanttajajoen räjäytetyn Kenttäratasillan tuntumassa, voidaan pitää todella vaarallisena. Vedessä on runsaasti sillan jäänteitä ja pohjalla vanhoja ampumatarvikkeita, jotka siirrettäessä voivat olla hyvinkin epävakaita ja siten vaarallisia.

Lähdeluettelo

  • - KTB AOK 20/pioneeritoiminta, 1.7.–31.12.1944, mikrofilmi F8, rulla 2631
  • - Kenttäradan monet kasvot, Jaakko Heikkinen, 1998
  • - Saksalaisten lennokas Kenttärata, Aaro Salmela
  • - Kuusamon kenttärata, Matti Haro, Resiina-lehti 4/1990
  • - Haastattelut Aarre Kinnunen, 1985–2001
  • - Haastattelut Paavo Heiskanen, 1985–2020
  • - Haastattelu Vesa Ronkainen, 2008
  • - Maaston inventointi 2001–2019, Tapio & Tomi Heiskanen
  • - Kenttäradan kartta 1944, Bundesarchiv-Militärarchiv, Freiburg
  • - Videofilmi - Material Nr 28, Agentur Karl Höffkes, 1959

30.10.2019 (12.3.2021 19:32)



Lähetä palautetta...

Otamme mielellämme vastaan palautetta artikkeliin liittyen. Voit myös halutessasi lähettää asiaan liittyviä tarkentavia lisätietoja, tai jättää yhteydenottopyynnön. Vastaamme aina kaikkiin yhteydenottoihin.
Palautteita käsitellään luottamuksellisesti, eikä palautteen lähettäjän tietoja julkaista internetsivuillamme tai luovuteta kolmannelle osapuolelle.