Tutkimuskysymys: Kuka poltti Kuusamon kirkon syksyllä 1944?

Kuusamon kirkon polttajasta syksyllä 1944, on pitkään ollut keskustelua. Useimmat ovat sanoneet, että saksalaiset polttivat kirkon. On kuitenkin ollut niitäkin, jotka väittävät, että kirkon polttivatkin puna-armeijan sotilaat, tai jopa suomalaiset "huligaanit".

Tässä tutkimusraportissa pyritään samaan selvyyttä siitä, kuka poltti ja milloin Kuusamon kirkon ja kellotapulin.

Tutkimus

Jotta tähän epäselvään historian tapahtumaan saataisiin selvyyttä, täytyy ensin tutkia kaikkia mahdollisia asiaan liittyviä todisteita, objektiivisesti, lähdekritiikki muistaen. Alle on koottu kaikki käsiin saadut todisteet, kirkon mahdollisesta polttajasta. Lue lisää: Mikä on tieteellinen tutkimus

Kuusamon kirkonkylän polttaminen

Saksalaiset aloittivat Kuusamon kirkonkylässä omien kohteiden polttamisen jo 13.9.1944. Mikä jatkui pian (19.9.1994) myös kuusamolaisten, lähinnä julkisten rakennusten polttamisella, tulen levitessä myös yksityistaloihin. Saksalaiset myös syyllistyivät yksityisomaisuuden ryöstelyyn, vastoin XVIII vuoristoarmeijakunnan komentajan ja paikalliskomendantin selkeää käskyä. Saksalainen komendantti puolestaan pidätytti Kuusamoon jääneen valtuuskunnan, syyttäen heitä ryöstelystä ja tuhopoltoista. Uffz Oheimin (1.(F)/124 Schwarm Lappland) ottamasta ilmavalokuvasta (21.9.1944) näkyy, kuinka Kuusamon kirkonkylän polttaminen oli täydessä käynnissä.⁵⁹² Ilmeisesti tulipalot levisivät Kuusamon kirkonkylän puurakenteisissa rakennuksissa, verrattain hallitsemattomasti, eikä eritellyt julkisia rakennuksia ja yksityisessä omistuksessa olevia.

Erikoista yksityisomaisuuden tuhoamisessa oli se, että XVIII vuoristoarmeijakunnan komentaja General der Infanterie Hochbaum, oli käskyssään 22.9.1944, erityisesti kieltänyt polttamisen ja hävittämisen ilman divisioonan komentajan lupaa.

• - 17.09.1944 klo 09.00, Kuusamo muuttui saksalaisten ilmoituksella sotatoimialueeksi
• - 17.09.1944 klo 19.45, viimeiset suomalaiset sotilaat poistuivat Kuusamon kirkonkylästä
• - 21.09.1944 klo 15.47, Luftwaffen ilmakuva, josta selviää, että osa Kuusamoa on tulessa, kirkko polttamatta
• - 22.09.1944 klo 16.45, kuusamolaisvaltuuskunta poistuu kirkonkylästä, kirkko edelleen polttamatta
• - 26.09.1944 klo 05.00-09.00 kolme saksalaista SS-pataljoonaa vetäytyy kirkonkylän halki kohti Posiota
• - 27.09.1944, saksalainen Jagdkommando poistuu kirkonkylästä, puna-armeija etenee Kuusamon kirkonkylään
• - 12.10.1944 suomalainen valtuuskunta vierailee Kuusamossa, kirkko on poltettu

Poltetun maan taktiikka

Saksalaiset joukot noudattivat vuonna 1944 poltetun maan taktiikkaa, lähes kaikkialla itärintamalla, aina kun se vetäytymisen yhteydessä oli mahdollista. Asiaa tulkiten, myös Kuusamon polttaminen kuului ns. poltetun maan taktiikkaan, eli viholliselle ei saanut jättää mitään käyttökelpoista, mikä edistäisi heidän toimintaansa alueella. Tässä valossa, Kuusamon polttaminen ei ollut kostotoimenpide suomalaisia vastaan, vaan sillä pyrittiin vaikeuttamaan puna-armeijan etenemistä ja tukeutumista Kuusamoon. Varsinaiset sotatoimet suomalaisten ja saksalaisten välillä, alkoivat vasta myöhemmin Pudasjärvellä.

Todisteet kirkon polttamisesta

Aiempi tutkimus

Lääninneuvos Eero Ehon tekemän tutkimustyön mukaan, Fredrik Meskuksella oli erinomainen näköyhteys kolmiomittaustornista kirkonkylään. Ehon mukaan Meskus seurasi kirkonkylän tapahtumia ja teki muistiinpanoja. Muistiinpanot koottiin Koillissanomiin 4.9.1956, haastattelun muodossa. Ainakin lääninneuvos Eero Eho piti tietoja luotettavina ja toteaa, ettei tapahtumille muita suomalaisia silminnäkijöitä ole.²¹⁰

Kommentti:

Vaikka Eero Eho luottaakin Meskuksen antamiin tietoihin, on Meskuksen antama päivämäärä mahdollisesta polttamisesta kuitenkin väärä. Oliko näköyhteys yli kymmenen kilometrin päästä todellakin erinomainen, voidaan olla montaa mieltä...

Kapteeni Tischoff

Eero Ehon tutkimuksesta selviää, että Kuusamon kirkon polttamiselle on kuitenkin toinenkin silminnäkijä, tosin saksalainen. Hän oli kapteeni Tischoff, joka toimi XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII (Geb.) Armeekorps) Kuusamon viestikeskuksen päällikkönä. Hän sai 13.9.1944 tehtäväksi tuhota kirkon lähellä, lehtikuusien katveessa olevat viestiparakit. Hän ei polttanut parakkeja, vaan räjäytti ne käyttäen pieniä räjähdyspanoksia, säästäen näin kirkon ja lehtikuuset tulipalolta.²¹⁰

Lääninneuvos Eero Ehon tutkimuksessa käy selkeästi ilmi, että kirkon polttivat Kiestingistä tulleet saksalaiset SS-joukot. Tämän tiedon kertoi kelloseppä Reino Tammelle, saksalainen kapteeni Tischoff, käydessään sodan jälkeen Kuusamossa.²¹⁰

Kommentti:

Näillä Kuusamon polttamiseen määrätyillä, Kiestingin suunnalta vetäytyneillä SS-miehillä, ei välttämättä ollut samanlaisia tunnesiteitä Kuusamoon, kuin siellä vuosia palvelleilla huoltojoukoilla. Nämä SS-miehet eivät kaikki olleet saksalaisia, vaan mukana oli myös ns. Volksdeutsche, eli ulkosaksalaisia. Näitä ulkosaksalaisia oli ainakin Unkarista ja Balkanin maista.

Kommentti:

Mielestäni olisi erikoista, jos saksalainen kapteeni Tischoff ei puhuisi totta. Hänen kannaltaan on varmasti ollut epämiellyttävää myöntää, saksalaisten olleen tuhotyön takana.

Otto Messner

Saksalainen veteraani Otto Messner (SS-GJR 12 "MG") kertoo kirjassaan Aber ich lebe noch, sivulla 281 seuraavaa; Väsyneinä, lähes apaattisina, saavuimme lopulta Kuusamoon. Täysin tuhoutuneen kirkon vieressä, näimme saksalaisten SS-pioneerien (II./2./SS-Geb.Pi.Batl 6) kaivavan syvää kuoppaa, upottaakseen kaksi kirkonkelloa; emme ymmärtäneet, miksi he näkivät niin paljon vaivaa. Koska minulla oli taas kerran ”nenä edessä” ja osoitin suurta kiinnostusta, minua pyydettiin mukaan kaivuutyöhön; sen minä sain uteliaisuudestani! Minun oli pakko tehdä töitä, vaikka olisin mieluummin levännyt.

Kommentti:

Otto Messener siis toteaa kirjassa, että hän itse näki maan tasalle poltetun kirkon, vielä kun kirkon kelloja kaivettiin maahan. Lisäksi on todettava, että komppania missä Messner palveli, oli Kuusamon kirkonkylässä sopivaan aikaan, mikä täsmää Messnerin kertomuksen kanssa. Tämän lausunnon mukaan, saksalaiset siis polttivat kirkon.

Valtuuskunta

Kuusamon evakuoinnin päätyttyä, jäi Kuusamon kirkonkylään Sisäasianministeriön määräämä valtuuskunta, johon kuului nimismies Väinö Isola, luutnantti Seppo Alanne, kansanopistonjohtaja Reino Pajari, työnjohtaja Eemil Räisänen, maanviljelijä Jaakko Lohilahti ja talonmies Aaro Määttä. Alun perin, valtuuskunnan tarkoituksena oli valvoa Suomen ja Kuusamon kunnan etuja, sekä suojella suomalaista omaisuutta. Alle on koottu otteita valtuuskuntaan kuuluneiden lausunnoista.

Reino Pajari

Kuusamon kansanopiston johtaja, agronomi Reino Pajari kertoo Pohjois-Suomen evakuointikeskuksen Rikososaston tutkintapöytäkirjassa (29.9.1944) seuraavaa. Kuusamosta lähtöhetken aikaan 22.9.1944 klo 16.45, oli Kuusamon kirkonkylän tiheimmin asuttu osa yhtenä tulimerenä. Palaneiden talojen lukumäärästä hänellä ei henkilökohtaisesti ollut tarkkaa tietoa. Kirkosta hän ei mainitse mitään, mutta edellisenä päivänä oli Kansanopiston pihalla ollut saksalainen upseeri sanonut hänelle, että he polttavat kaiken mitä he eivät voi ottaa mukaansa. Pajari kertoo myös nähneensä 22.9.1944 kurittomia saksalaisia, noin viiden miehen sotilasporukoita kiertelemässä ympäri kirkonkylää.²¹⁷

Kommentti:

Saksalainen upseeri kertoi Pajarille, että he polttavat kaiken, mitä he eivät voi ottaa mukaansa. Tämä kertoo paljon saksalaisten asenteesta vallitsevaan tilanteeseen. Kiertelevät saksalaiset miesporukat ryöstelivät ja sytyttivät tulipaloja.

Jaakko Lohilahti

Kuusamolaisvaltuuskuntaan kuulunut maanviljelijä Jaakko Lohilahti kertoo Pohjois-Suomen evakuointikeskuksen Rikososaston tutkintapöytäkirjassa (29.9.1944) seuraavaa. Suomalaisen sotaväen poistuttua 17.9.1944, aloittivat läpikulkumatkalla olevat, Kiestingin suunnalta vetäytyvät saksalaiset joukot Kuusamon kirkonkylän ryöstämisen. Ryöstön kohteeksi jäi lähinnä siviiliväestön jättämä omaisuus. Saksalaiset jatkoivat ryöstämistä ainakin valtuuskunnan poistumiseen asti, vaikka valtuuskunta protestoikin ryöstämistä. ²¹⁷

Lohilahti kertoo myös, kuinka saksalaiset aloittivat 20.9.1944 laittamaan sytykkeitä kirkonkylän taloihin. Esimerkiksi kertoja oli itse nähnyt, kuinka viisi saksalaista oli asettanut 20.9.1944 sytykkeitä Tammen taloon. Sytykkeinä oli käytetty sanomalehtiä ja olkia, jotka oli sitten valeltu bensiinillä tai naftalla. Tulipalojen sytyttämisen saksalaiset aloittivat seuraavana päivänä 21.9.1944. Seuraavana päivänä saksalaiset panostivat Esson bensiiniaseman maanalaiset polttoainesäiliöt.²¹⁷

Kommentti:

Tämä osoittaa, etteivät rintamalta vetäytyneet saksalaiset sotilaat noudattaneet saamansa käskyä, tai sitten heitä ei jostain syystä ollut siitä informoitu. Joka tapauksessa tämä kurittomuus ilmeni myös tuhopolttoina, joka levisi pian verrattain hallitsemattomasti koko Kuusamon kirkonkylään. Ei ole mitään todisteita siitä, että saksalaiset olisivat yrittäneet paloja sammuttaa.

Henkilöhaastattelut

1. Fredrik Meskus

Viimeistenkin saksalaisten joukkojen poistuttua Kuusamosta aamulla 27.9.1944, Kuusamoon salaa jäänyt Fredrik Meskus kertoi sodan jälkeen, 4.9.1956 julkaistussa Koillissanomien artikkelissa, että saksalaiset polttivat Kuusamon kirkon 20.9.1944. Meskus toteaa haastattelussa Kuusamon kirkonkylän polttamisen aloitetun jo 19.9.1944.¹⁶⁷

Kommentti:

Kirkon polttamisen päivämäärä 20.9.1944, ei pidä paikkansa. Tämän asian todistaa Saksan Luftwaffen ottama ilmakuva 21.9.1944, jossa kirkko oli vielä pystyssä, sekä kuusamolaisvaltuuskunnan kertomus. Valtuuskunnan mukaan kirkko oli polttamatta vielä 22.9.1944 klo 18, kun kuusamolaisvaltuuskunta lähti saksalaisten kuljettamana kohti Rovaniemeä. Fredrik Meskus on siis varmuudella erehtynyt, ainakin päivämäärän osalta.

2. Väinö Ojalehto

Tauno Pätsi oli jossain vaiheessa (päivämäärä ei tiedossa) haastatellut, aikoinaan Kuusamossa ylikonstaapelina toiminutta Väinö Ojalehtoa, joka puolestaan oli joskus haastatellut Fredrik Meskusta. Ojalehdon mukaan, Fredrik Meskus oli haastattelussa sanonut, että kirkko oli polttamatta, kun puna-armeija tuli Kuusamoon. Pätsi puhuu haastattelussa kahdesta silminnäkijästä, Fredrik Meskus ja Veikko Isoaho.²¹⁸

Kommentti:

Koko haastattelu on valitettavasti enemmän kuin epämääräinen ja voiko tätä muistelusten tulosta pitää luotettavana, varsinkin kun kyse on ns. toisen käden tiedosta. Tämän haastattelun mukaan Meskus olisi vanhuuden päivinään sanonut, että "kirkko jäi...", mikä ei ole linjassa hänen aiemman (1956) haastattelun kanssa. On hieman vaikea sanoa, kumpaa kertomusta tässä pitäisi uskoa, Meskuksen vuonna 1956 antamaa alkuperäistä lausuntoa Koillissanomille, vai Meskusta myöhemmin haastatellutta ja haastatteluaan joskus muistellutta henkilöä. Jos näistä pitäisi valita, tuntuisi vuonna 1956 annettu lausunto uskottavammalta, vaikka kirkon polttamisen päivämäärä ei täysin täsmääkään. Ei ole tiedossa, miksi Meskus olisi lausuntoaan muuttanut. Koska Meskuksen lausunto on tässä valossa verrattain kiistanalainen, olisi se ehkä hyvä, ainakin osin sivuuttaa.

3. Veikko Isoaho

Jorma Kanasen Koillissanomissa 31.10.2018 julkaiseman artikkelin mukaan, Veikko Isoaho oli kertomansa mukaan joutunut tulemaan syksyllä 1944 Kuusamoon. Jutussa sanotaan sanasta sanaan: "...oli joutunut tulemaan syksyllä 1944 Kuusamoon venäläismiehityksen alkuvaiheessa ilmoittautumaan Kuusamossa, ei ollut enää mitään suomalaista virkavaltaa".¹⁷⁰

Veikko Isoaho oli myös todennut, että polttamatta olivat kansanopisto, Osula, kirkko ja tapuli. Hänen sanojensa mukaan, tapulin ovet rehottivat auki. Paikalla oli muutamia suomalaisia sotilaita, joista osa oli haavoittuneita. ¹⁷⁰

Ylikiimingistä kotoisin oleva Veikko Isoaho, oli palvellut varusmiehenä Kurkijärvellä, joten hän tunsi Kuusamon kirkonkylän varsin hyvin. Tauno Pätsin mukaan Veikko Isoaho oli myös kertonut, tavanneensa myöhemmin matkoillaan Vienan Karjalassa miehen, joka oli patsastilaisuudessa kertonut venäläisten polttaneen Kuusamon kirkon.^{170, 219}

Kommentti:

Valitettavasti Veikko Isoaho muistaa tässä haastattelussa ajankohdan väärin. Kukaan suomalainen sotilas ei joutunut tulemaan Kuusamoon ilmoittautumaan, puna-armeijan miehityksen aikana. Puna-armeija ei edes päästänyt suomalaisia sotilaita Kuusamoon. Tämän vuoksi haastattelussa saatu tieto, ei ole uskottava, eikä todista kirkon säästymisen puolesta yhtään mitään.

Kommentti:

Vaikuttaisi todennäköiseltä, että Veikko Isoaho on tullut Kuusamoon ilmoittautumaan, ennen Kuusamon evakuointia. Tällöin Kuusamossa toimi suomalainen ilmasuojelukomppania (734.ISK) ja Sotasairaala 40 (40.SotaS), joten myös haavoittuneiden näkeminen on ollut mahdollista. Todennäköisesti Isoahon näkemät ulkomaalaiset sotilaat ovat olleet saksalaisia, ei venäläisiä. Tuohon aikaan saksalaiset SS-joukot ja myös puna-armeijan joukot käyttivät maastokuvioituja asusteita, joten sekaantumisen vaara on ollut olemassa.

Kommentti:

Mitä puolestaan tulee Vienan Karjalassa lausunnon antaneeseen mieheen, joka on sanonut venäläisten polttaneen kirkon, on vaikea ottaa kantaa. Miehen nimi, mistä tieto hänelle oli tullut ja ajankohta ovat avoimia. Tällaiselle kuulopuheelle, ei valitettavasti voi juurikaan antaa painoarvoa.

4. Mauno Säkkinen

Taimi Pätsi haastatteli 7.9.1997 Mauno Säkkistä (viestimies 2./RajaJP 8). Hän kertoo haastattelun mukaan, nähneensä paljon kirkon penkkejä ja saarnastuolin, venäläisten Torangin mäen päälle pystyttämässä, haastateltavan omin sanoin; "riihi vai mikä se oli semmonen venäläisten juhlapaikka siellä Toranginahossa?".²¹⁹ Erään tiedon mukaan, tämä "riihi tai ns. juhlapaikka" olisi ollut eräänlainen venäläisten sotilaskoti.

Kommentti:

Tämä tieto vaikuttaa erikoiselta, jos ajatellaan, että saksalaiset olisivat kirkon polttaneet. Olisivatko saksalaiset kantaneet raskaat penkit ulos kirkosta, ennen polttamista? Tämä ei kuulosta kovin uskottavalta. Samaa voisi ihmetellä myös, jos puna-armeija olisi kirkon polttanut. Samalla pitää kysyä, voidaanko kirkonpenkkien mahdollista siirtämistä ulos kirkosta, pitää todisteena siitä, polttiko kirkon saksalaiset vai venäläiset. Mielestäni, kirkonpenkit eivät todista mitään, itse kirkon polttajasta. Oletetaan, että jos kirkon penkit nyt kuitenkin olivat riihessä, kuten väitetään, minne ne sieltä joutuivat, sillä puna-armeijan poistuttua niistä ei ole tietoa. Kuitenkaan puna-armeija ei niitä Säkkisen mukaan varastanut. Luulisi, että useampikin olisi nämä kirkon penkit sitten Kuusamoon paluun jälkeen nähnyt. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tietoa.

Kommentti:

Täytyy myös esittää kysymys, mitä kirkonpenkit tekivät venäläisten sotilaskodissa (riihessä)? Eikö suurikokoiset ja raskaat kirkon penkit, jotka olivat samankaltaiset kuin nykyisessäkin kirkossa, olisi olleet suhteellisen epäkäytännölliset sotilaskotikäytössä, puhumattakaan nyt saarnastuolista? Valitettavasti tämäkin haastattelu on sangen epämääräinen. Se sisältää paljon toisarvoista tietoa, eikä haastattelu anna mitenkään luotettavaa kuvaa, muistin varaisten asioiden paikkansapitävyydestä.

Kommentti:

Pastori Antti Poukkula pyrki 8.9.1944 alkaen, evakuoimaan kaiken mahdollisen Kuusamon kirkosta. Osa irtaimistosta kuljetettiin pois Kuusamosta, osa varastoitiin Postin kellariin, joka muuten säästyi palolta. Olisiko mahdollista, että Poukkula apureineen siirsi penkkejä ja saarnastuolin? Tästä ei kuitenkaan ole, mitään todisteita olemassa.

5. Albert Tauriainen

Albert Tauriainen toimi kertomansa mukaan autonkuljettajana suomalaiselle upseerille, joka vieraili Kuusamon kirkonkylässä venäläisen komentoportaan luona. Kirkko toimi tuolloin hevostallina ja kirkon penkit oli siirretty ulos. Päivämäärä tietoa tapahtuneelle, ei valitettavasti ole.

RajaJP 8 ja Eero Eho

Rajajääkäripataljoona 8:n (RajaJP 8) sotapäiväkirjat ja Eero Ehon tutkimus, eivät kerro tällaisesta suomalaisen upseerin vierailusta mitään. Kapteeni Aaltonen (2./RajaJP 8) sai 6.10.1944 klo 21.30 käskyn marssia komppaniansa kanssa Taivalkoskelta Kuoliovaaraan ja ottaa siellä yhteys Neuvostojoukkoihin. Komppania saapui Kuoliovaaraan aamulla 10.10.1944.

Isolan valtuuskunta, mukanaan kapteeni Aaltonen, lähtivät vasta 12.10.1944 polkupyörillä Kuusamon kirkonkylään ja ylittivät Kuoliojoen sillan, joka oli juuri saatu korjattua. Myös saksalaisten asettamat miinat oli lopultakin saatu raivattua tieltä. Ensimmäinen vierailu Kuusamon kirkonkylässä siis sallittiin monien vaiheiden jälkeen vasta 12.-13.10.1944 ja tuolloin oli kirkko sinne saapuneen valtuuskunnan mukaan jo poltettu.^{210, 336}

Kommentti:

Olisivatko venäläiset tehneet miltei ainoasta kunnollisesta majoitustilasta hevostallin, ei kuulosta uskottavalta ja olisivatko venäläiset sitten hetimiten vielä polttaneet mahdollisesti hevostallinaan pitämänsä kirkon.

Kommentti:

Huomionarvoisinta asiassa kuitenkin on, että sotapäiväkirjan tietojen valossa, Tauriaisen antama lausunto, ei valitettavasti pidä paikkansa. Kuusamon kirkonkylään ei olisi autolla edes päässyt, ennen 13.10.1944. Syynä räjäytetyt sillat ja purkamattomat miinoitteet. Lisäksi on todettava, että venäläiset eivät miehitettyyn Kuusamoon suomalaisia sotilaita päästäneet. On todennäköistä, että Tauriainen on toiminut autonkuljettajan suomalaiselle upseerille, mutta hän muistaa ainakin ajankohdan väärin. Tämän vuoksi Tauriaisen lausunto ei todista kirkon polttamisesta yhtään mitään.

6. Kalle Luukkonen

Tapio Karjalainen haastatteli 1990-luvun alussa Meskusvaarassa asunutta Kalle Luukkosta. Luukkonen sanoo haastattelussa, palanneensa välirauhan solmimisen jälkeen Kuusamoon (päivämäärä ei tiedossa). Saavuttuaan Kuusamoon, hän kertoi havainneensa nuoria miehiä, jotka eivät olleet lähteneet evakkoon, vaan piileskelivät Meskusvaaralla ja kirkonkylässä. Venäläisten edettyä Kuusamoon, nämä henkilöt hankkivat heiltä viinaa. Juopottelevien nuorten käytös oli ollut sopimatonta ja Luukkonen epäili heidän kajonneen muiden omaisuuteen.

Kommentti:

Keitä olivat nämä nuoret miehet ja minkä ikäisiä he oikeasti olivat, sillä kaikki asekuntoiset nuoret miehet olivat vielä tuolloin kenttäarmeijan palveluksessa. Kotiuttaminen aloitettiin vanhemmista ikäluokista, mutta asepalvelukseen kelpaamattomia, he ainakin olisivat voineet olla, tai sitten vain alaikäisiä. Olisiko näillä nuorilla miehillä ollut mahdollisuus polttaa kirkko, on hyvin vaikea sanoa, varsinkin kun tapahtuman päivämäärästä ei ole tietoa. Haastattelijakin epäilee, että olivatko henkilöt joilta viinaa oli hankittu, todellisuudessa saksalaisia vai venäläisiä, tätä asiaa ei oltu haastattelussa huomattu kunnolla tarkentaa. Kuusamolaisethan vaihtoivat erilaisia tuotteita saksalaisten kanssa alkoholiin, vaikka se ei sallittua ollutkaan.

Muita todisteita

Luftwaffen ilmakuva

Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) 21.9.1944 klo 15.47 (21.9.1944 Nr. 6175) ottaman valokuvan mukaan, osa Kuusamon kirkonkylästä oli tulessa. Tulipaloja on kuvan mukaan havaittavissa lähinnä Kirkkotien varrella. Kirkko on valokuvan mukaan 21.9.1944 klo 15.47 vielä pystyssä. Samalla tiedustelulennolla otetun toisen valokuvan mukaan tulessa oli myös Helilammen itä- ja pohjoispuolinen alue.

Kommentti:

Luftwaffen ottama ilmakuva (21.9.1944 Nr. 6175), jossa selvästi näkyy, että Kuusamo on tulessa, mutta kirkko on vielä pystyssä, ei kuitenkaan todista sitä, etteivät saksalaiset olisi voineet polttaa kirkkoa 22.9.-27.9. välisenä aikana. Viimeiset saksalaiset joukot poistuivat Kuusamon kirkonkylästä vasta 27.9.1944.Kuvasta on lisäksi havaittavissa, että suurin osa kirkonkylän keskustan alueesta oli vielä polttamatta. Tämä tarkoittaa sitä, että polttamista vielä merkittävästi jatkettiin valokuvan ottamisen jälkeenkin, mikä ei puolestaan ei missään tapauksessa poissulje sitä, että kirkkokin olisi voitu polttaa.

Kommentti:

Luftwaffen ilmakuvasta voi selvästi havaita, että Kirkkotien varrella tulessa olevien talojen savut kulkeutuvat tuulen mukana kohti kirkkoa ja sairaalan aluetta. Tuulen suunta pysyi samana myös seuraavana päivänä. Tästä voisi päätellä, että kun tulipalot roihusivat iltapäivällä 22.9.1944 valtoimenaan kirkonkylän keskustassa, on tuli voinut helposti tuulen mukana levitä myös kirkkoon. Ainakaan tätä mahdollisuutta, ei olemassa olevien todisteiden valossa voi pois sulkea.

Kaleva 26.9.1944

Sanomalehti Kalevassa mainitaan 26.9.1944 (N:o 219 - 1944), että Kuusamo on poltettu ja jäljelle oli jäänyt vain kirkko ja muutamia taloja. Tiedot oli saatu kuusamolaisvaltuuskunnalta, jotka oli saksalaisten toimesta kuljetettu illalla 22.9.1944 Rovaniemelle.¹⁷¹

Kommentti:

Valtuuskunnalla ei siis ole ollut tietoa, mitä oli Kuusamossa tapahtunut 22.9. klo 18 – 27.9.1944 noin klo 12 välisenä aikana ja oliko kirkko poltettu saksalaisten toimesta ennen heidän poistumista, vai ei.

Seppo Ervasti

Kuusamossa historian opettajana ja pappina toiminut Seppo Ervasti, on kirjoittanut kirjoja Kuusamon historiasta. Hän ottaa Koillissanomissa 6.11.2018 kantaa kirkon polttamiseen. Hän sanoo mm. huonekalujen säästymisestä seuraavaa (viitaten kirkon penkkeihin); "Mikäli Kuusamon talojen jälkeen jääneet huonekalut jotakin todistaisivat polttajista, niin useimpien kirkonkylän talojen polttaminen menisi venäläisten piikkiin. Mm. aluelääkärin ja pappilan huonekaluja on löytynyt venäläisten korsuista. Syystä tai toisesta saksalaiset ovat halunneet suojella eräitä huonekaluja".

Franz Schreiberin mukana ollut "adjutantti", oli kertonut Kuusamon pappilassa Ervastille, että Schreiber oli saanut esimieheltään (kenraaliluutnantti F. Hochbaum) viestin, jonka mukaan kirkonkylä tullaan tuhoamaan ja kirkko sen mukana. Schreiber halusi kuitenkin pelastaa ainakin kirkonkellot. Niinpä hän antoi SS-pioneereille määräyksen ottaa kellot alas ja hautaamaan ne saksalaisten sankarihautausmaan ja vanhan hautausmaan väliin.

Franz Schreiber

SS-Obersturmbannführer Franz Schreiber johti syksyllä 1944, saksalaista SS-rykmenttiä (SS-GJR 12 "MG"), joka vetäytyi Kuusamon halki kohti Posiota ja sieltä edelleen Rovaniemelle. Schreiberin käskystä pelastettiin Kuusamon kirkon kellot, mikä jo aiemmin todettiinkin. Schreiber vieraili vuonna 1959 Kuusamossa, jolloin kirkon kellot etsittiin ja samalla saatiin tietoa kahdelta saksalaiselta veteraanilta, että kirkon polttivat saksalaiset. Hautausmaata ei tuhottu.

Schreiber kuitenkin toteaa Aus Der Heimat lehdessä 3.6.1960, että puna-armeija oli syyllinen kirkon, kellotapulin ja hautausmaan tuhoamiseen. Lehdessä kirjoitetaan; "SS-GJR 12:n viimeiset osat lähtivät Kuusamosta, ilman vihollisen painostusta Posion suuntaan. Joukot eivät tienneet vihollisen saavuttaneen Kuusamoa ja viipyneen siellä muutamia viikkoja, tuhoten hautausmaan lisäksi myös kirkon ja sen vieressä olevan kellotapulin".

Schreiber julkaisi vuonna 1969 kirjan, Kampf Unter dem Nordlicht, jossa käydään läpi saksalaisen 6.SS-vuoristodivisioona Nordin tapahtumat vuosien 1941–1945 aikana. Schreiberin kirjassa ei kuitenkaan yllättäen enää mainita mitään Kuusamon kirkonkylän polttamisesta, eikä täten tietenkään myöskään kirkon polttamisesta.

Roland Kaltennegger kirjoittaa kirjassaan Franz Schreiber seuraavasti; Kun Waffen-SS:n vuoristojääkärit joutuivat evakuoimaan Suomen rajakaupungin (tarkoittaa Kuusamoa), neuvostoliittolaiset seurasivat ja miehittivät sitä muutaman viikon ajan. Kun he vetäytyivät, he jättivät jälkeensä tuhoutuneen kirkon ja sen kellotornin.¹¹⁹

Kommentti:

Schreiberin antamat tiedot Kuusamon polttamisesta ovat kummallisen puutteelliset, joko hän ei tiennyt tai sitten hän tahallaan muuttaa totuutta, sillä olisi varmaan aika ikävää myöntää komentamansa rykmentin syyllistyneen polttamiseen, vieläpä vastoin virallista käskyä.

Kommentti:

Schreiberin väite tai myöhempi vaikeneminen kirkonkylän ja kirkon polttamisesta, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että Schreiber olisi tiennyt tarkasti, että kuka kirkon oikeasti poltti. Eihän Schreiber tiedä edes (tai myönnä), että saksalaiset polttivat kirkonkylän. Hän on mahdollisesti olettanut, että saksalaiset noudattivat saamiaan ohjeita, olla polttamatta Kuusamon kirkonkylää. Kaltenneggerillä on nähtävästi kirjan kirjoittajana ollut sama näkemys, kuin muutamilla muillakin saksalaisilla veteraaneillakin (esim. Wolf T. Zoepf), tai niillä, jotka poistuivat Kuusamosta ennen polttamisen aloittamista, etteivät saksalaiset Kuusamoa polttaneet.

Kommentti:

Näyttäisi siltä, että Franz Schreiber oli esikuntansa mukana matkalla kohti Rovaniemeä, jo 19.9.1944. Schreiber itse kirjoittaa Der Freiwillige -lehdessä, ettei itse ollut paikan päällä, kun kirkon kelloja laskettiin alas ja kaivettiin maahan. Esimerkiksi rykmentin adjutantti SS-Hauptsturmführer Karpolat oli rykmentin esikunnan viestiryhmän kanssa myös Posion tiellä jo 19.9.1944. Tästä johtuen Schreiber ei välttämättä ollut tietoinen Kuusamon polttamisesta ja luulleen puna-armeijan tehneen sen. Vuonna 1969 hän jo vaikenee koko polttamisesta. Tästä johtuen Schreiber ja muutamat muut saksalaiset veteraanit ovat ilmeisesti jääneet käsitykseen (tai vaihtoehtoisesti tahallisesti levittäneet tietoa), ettei Kuusamoa ja sen kirkkoa polttaneet saksalaiset, vaan perässä tulleet neuvostoliittolaiset joukot.

Kommentti:

On myös esitetty väite, etteivät saksalaiset joukot polttaneet kirkkoja, poltetun maan taktiikan käytön yhteydessä, on myös mielenkiintoinen. Varmuudella voidaan sanoa, että saksalaisten poistumisen jäljiltä oli palanut Kemijärven, Pellon, Rovaniemen ja Turtolan kirkot. Toisaalta useilla paikkakunnilla kirkko myös säästyi polttamiselta. Tähän on varmasti ainakin osaltaan vaikuttanut se, mitkä joukot polttamisesta kulloinkin ovat vastanneet. Sanotaan, että Rovaniemen polttaminen oli "vahinko", olisiko myös Kuusamon kirkon palaminen tällainen "vahinko", tulen leviämistä puutalosta toiseen, ei haluttu tai kyetty estämään.

Wolf T. Zoepf

Saksalainen SS-veteraani toteaa kirjassaan Seven days in January, että kun III/SS-GJR 12 vetäytyi 26.9.1944 Kuusamon kirkonkylän halki, jäi kylä koskemattomaksi "leaving the town completely intact".⁷⁴

Kommentti:

Tämä hieman hämmentävä SS-veteraanin kannanotto ei ole ainut. Jostakin syystä saksalaiset veteraanit eivät halua myöntää Kuusamon kirkonkylän ja sen kirkon polttamista. Tästä on tietenkin poikkeuksena Otto Messenr, kapteeni Tischoff, Schreiberin "adjutantti" ja Werner Adam. Edellämainittujen Lisäksi neljä 14./SS-GJR 12 "MG" veteraania on antanut lausunnon, jonka mukaan Kuusamo oli tulessa, kun he marssivat Kuusamon läpi. Vastaavasti kolme 13./SS-GJR 12 "MG" veteraania kiistää asian.

Kommentti:

Kiistaton tosiasia kuitenkin on, ettei Zoepfin kirjoitus polttamisen osalta pidä paikkansa. Tämän todistaa Luftwaffen ottama ilmakuva 21.9.1944 ja kuusamolaisvaltuuskunnan raportti 22.9.1944. Zoepf kuitenkin muistaa kirjassaan mainita, kuinka saksalaiset pioneerit pelastivat Kuusamon kirkon kellot, Franz Schreiberin käskystä.

Werner Adam

Saksalainen veteraani Werner Adan kirjoittaa kirjassaan Leben und Überleben; "Ohitimme Kiestingin ja Oulun teiden risteykset (Toranginahon risteys). Tällä kertaa siellä ei ollut juuri lainkaan liikennettä. Meille se oli merkki siitä, että olimme ilmeisesti viimeiset "mohikaanit". Kuusamon kirkonkylä paloi monin paikoin. Jouduimme juoksemaan tien reunassa olevien palavien talojen lämpösäteilyn ohi.⁴⁴

Kommentti:

Werner Adam siis toteaa Kuusamon kirkonkylän olleen ilmiliekeissä, heidän marssiessaan kirkonkylän halki. Adam oli yksi viimeisistä kirkonkylän läpi kulkeneista. Valitettavasti hän ei mainitse kirkosta mitään.

Valtuuskunta Kuusamoon

Rajajääkäriprikaatin komentajan eversti Juvan ilmoituksen mukaan, Kuusamossa vieraili iltapäivällä 12.10.1944 valtuuskunta, jonka tehtävänä oli selvittää asukkaiden paluu mahdollisuuksia. Luvan vierailulle oli antanut 5.10.1944, puna-armeijan 54. divisioonan komentaja eversti Degtjarjev. Eversti Juvan mukaan valtuuskuntaan kuului Kuusamon piirin vt. nimismies Väinö Isola, Kuusamon kunnallislautakunnan esimies, pankinjohtaja Pekka Alavuotunki ja poliisi Taite Perälä. Tämä valtuuskunnan vierailu uutisoitiin Helsingin sanomissa 18.10.1944.

Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomissa 18.10.1944 julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka valtuuskunta (pankinjohtaja Pekka Alavuotunki, Toivo Kemppainen, Pekka Kolva ja E. Lavi) olivat vierailleet 12.10.1944, puna-armeijan miehittämässä Kuusamossa. He raportoivat saksalaisten tihutöistä seuraavaa; koko Kuusamon kirkonkylä oli poltettu, lukuun ottamatta pappilan pirttiä, saunaa ja ulkorakennuksia, sekä kolmea vähäistä rakennusta. Heidän kertoman mukaan, tuli oli tuhonnut mm. kirkon.¹⁶⁶

Muita päätelmiä tapahtuneesta

SS-Nord Jagdkommando

Täysin uutena asiana nostaisin esiin sen, ettei kenelläkään ole tietoa, mitä Kuusamon kirkonkylään ja sen välittömään tuntumaan jääneet saksalaiset 6.SS-vuoristodivisioona Nordin Jagdkommandot todellisuudessa tekivät, kaikkien muiden saksalaisten joukkojen jo poistuttua iltapäivään 26.9.1944 mennessä. Näiden kahden tiedustelupartion (Jagdkommando/III/SS-GJR 12 "MG") tehtävänä oli seurata etäältä puna-armeijan 205. kivääridivisioonan etenemistä Kuusamon kirkonkylään. Taistelukosketusta ja turhia tappioita, tuli kaikin keinoin välttää. Jagdkommando poistui Kuusamon kirkonkylän tuntumasta 27.9.1944 aikana.

Jagdkommando oli saksalaisen sotilasterminologian mukaan yleensä noin joukkueen vahvuinen, hyvin aseistettu partio. Jagdkommandoja käytettiin yleensä erilaisissa partiointitehtävissä, esimerkiksi kenttävartioiden välisessä yhteydenpidossa, erilaisissa tiedustelutehtävissä (myös väkivaltainen tiedustelu) ja selustan suojauksessa, sekä myös partisaanien jahtaamisessa.

Kun polttamiskysymyksessä puhutaan saksalaisista tai oikeammin Saksan armeijasta, on syytä ottaa huomioon seuraava asia. Saksan armeijassa palveli merkittävä määrä ulkosaksalaisia (volksdeutsche), jotka olivat usein Unkarista, Romaniasta, Jugoslaviasta ja muista Itä-Euroopan maista. Lisäksi Saksan armeijassa palveli merkittävä määrä vapaaehtoisia, jotka olivat sotavangiksi jouduttuaan päättäneet palvella Saksan armeijassa. Nämä vapaaehtoiset (Hiwi), olivat usein ukrainalaisia tai venäläisiä. Tästä johtuen on parempi puhua Saksan armeijasta, kuin saksalaisista.

Kommentti:

Tällä saksalaisella Jagdkommandolla oli selkeä mahdollisuus polttaa kirkko, ellei se jo ollut aiemmin palanut maan tasalle. Tämän osaston todellisista toimista ei ole olemassa mitään kirjoitettua tai henkilöhaastattelussa saatua tietoa.

Kommentti:

Seppo Ervasti kertoo 19.3.2018 Koillissanomien artikkelissa, että saksalainen kapteeni (Schreiberin "adjutantti") oli pappilassa kertonut hänelle, että Kuusamon kirkon poltti saksalainen kommando-osasto. Tieto on siinä mielessä erittäin mielenkiintoinen, sillä juurikin viimeinen saksalainen joukko Kuusamossa oli, SS-Nordin Jagdkommando.

Suomalaiset "huligaanit"

Erään lehtijutun mukaan, yhtenä syyllisenä Kuusamon kirkon polttamiseen voisivat olla myös alueelle jääneet suomalaiset huligaanit. Tässä viitataan saksalaisten syytöksiin, joiden mukaan suomalaiset itse olisivat sytytelleet tulipaloja ympäri Kuusamoa. Tällaisia huligaaneja olisivat ehkä voineet olla Kalle Luukkosen haastattelussa esille tulleet nuoret miehet.

Kommentti:

Saksalaiset tyhjensivät Kuusamon varsin perusteellisesti, ilmeisesti vain Fredrik Meskuksen (mukanaan vaimo, veli ja joku naapuri) onnistui piiloutua ja jäädä Kuusamoon, saksalaisten poistuttua. Tämä ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että joku tai jotkut muutkin olisivat tehneet saman tempun. Heistä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia todisteita, eivätkä he ole lausuntoja sodan jälkeen antaneet. Toisaalta, jos muitakin olisi jäänyt, luulisi että Kuusamossa olleet saksalaiset tai viimeistään puna-armeija olisi heidät Kuusamon miehityksen yhteydessä havainnut ja kiinniottanut. Tästäkään ei ole ainakaan vielä mitään mainintaa löytynyt. Meskuksen jäämisen Kuusamoon, metsään rakentamaansa avokotaan, saksalaiset huomasivat ja varoittivat häntä puna-armeijasta.

Saksalaiset sotilaspoliisit kertoivat Kuusamon komendantille, SS-Obersturmführer Fenskelle, etteivät he ole nähneet sytytettyjen talojen lähellä saksalaisia sotilaita. Sen sijaan he olivat kerran tavanneet tulessa olevan talon edustalla kaksi siviilipukuista suomalaista. ²¹⁷

Kommentti:

Saksalainen Kuusamon paikalliskomendantti SS-Obersturmführer Fenske syytti kyllä tuhopoltoista suomalaisia ja jopa pidätytti kuusamolaisvaltuuskunnan. Tämä kummastutti kovasti siviilipukuihin puettua valtuuskuntaa, joka oli Kuusamon kirkonkylässä valvomassa kuusamolaisten etuja. Valtuuskunnan mukaan, saksalaiset olivat syyllisiä polttamiseen, eivät suomalaiset.²¹⁰ Jos alueella olisi riehunut suomalaisia "huligaaneja", olisi verrattain todennäköistä, että valtuuskunta olisi näistä jotain maininnut komendantille tai viimeistään laatimassaan raportissaan.

Kommentti:

Näyttäisi todennäköiseltä, että saksalaisten sotilaspoliisien havaitsemat siviilipukuiset miehet palavan talon edustalla olisivat olleet valtuuskunnan jäseniä, jotka kirjasivat ylös tuhopolttojen kohteeksi joutuneita kohteita.

Kommentti:

Jos Kuusamossa olisi ollut valtuuskunnan lisäksi, muita suomalaisia miehiä paloja sytyttämässä, olisivat he pian tulleet pidätetyiksi, sillä sotatoimialueella vaadittiin saksalaisten myöntämät kulkuluvat. Kulkuluvat Kuusamon komendantti myönsi vain valtuuskunnalle. Tämä ei kuitenkaan täysin poissulje sitä mahdollisuutta, että Kuusamoon olisi jäänyt muitakin suomalaisia kuin F. Meskus.

Entäpä jos kuitenkin…

Jos kuitenkin ajatellaan niin, että Saksan armeija ei polttanutkaan Kuusamon kirkkoa ja se olisi siis ollut pystyssä puna-armeijan miehittäessä Kuusamon kirkonkylän 27.9.1944. Kuusamossa vieraili suomalaisvaltuuskunta 12.10.1944, siis noin kaksi viikkoa miehityksen alusta ja totesivat tuolloin kirkon poltetuksi. Venäläiset olisivat silloin polttaneet kirkon, kahden ensimmäisen miehitysviikon aikana.

Kommentti:

Olisi aika erikoista, jos Kuusamoon sijoittuneet puna-armeijan joukot, olisivat polttaneet ensitöikseen, miltei ainoan kunnon majoitustilan. Luulisi, että esimerkiksi divisioonan komentaja olisi sijoittanut esikuntansa mieluummin kirkkoon, kuin esimerkiksi maakorsuun tai telttaan. Majoitustilan polttaminen, varsinkin syksyn kylmentyessä ja talven ollessa tulossa, ei olisi ollut järkevä, eikä looginen teko.

Kommentti:

Tässä valossa väite, että puna-armeija poltti kirkon, kuulostaa hyvin erikoiselta. Kuulostaisi loogisemmalta, jos puna-armeija olisi vasta lähtiessään polttanut kirkon, eikä heti saapuessaan paikalle. Kuitenkin puna-armeijaltakin jäi polttamatta pappilan pirtti, sauna ja ulkorakennus, joita he käyttivät majoittumiseen. Jos puna-armeija olisi polttanut kirkon, miksi pappila jätettiin polttamatta? Itse asiassa, tiedossamme ei ole yhtään rakennusta, jonka puna-armeija olisi Kuusamon kirkonkylässä polttanut. Puna-armeija kyllä ryösti jälkeen jäänyttä omaisuutta, mutta tiettävästi ei kuitenkaan polttanut.

Henkilöhaastatteluiden luotettavuus

On aina hyvä muistaa, että joskus voi käydä niin, että ajan saatossa, varsinkin vanhoilla ihmisillä saattaa ajat ja tapahtumapaikat hieman sekoittua. Tarkoituksena ei tietenkään ole tahallaan antaa virheellistä lausuntoa, mutta muisti ei vain syystä tai toisesta toimi oikein. Kulunut aika vain muuttaa muistikuvia. Tästä on erittäin hyviä esimerkkejä mm. WTC-iskujen muisteloista, vaikka aikaa on mennyt vain kymmenkunta vuotta, eikä kyse ole ollut mitenkään erityisen vanhoista ihmisistä. Tällaisessa tapauksessa, on aivan sama, kuka haastattelee ja miten haastattelu tallennetaan, kun saatu tieto vain ei ole kaikilta osiltaan, sitä mitä pitäisi.

Henkilöhaastatteluiden luotettavuuden kanssa on ollut ongelmia, Kuusamon muissakin sota-ajan tapahtumissa. Esimerkiksi järviin pudonneista lentokoneista on useita "varmoja tietoja", mutta lentokoneita ei kuitenkaan ole sukeltajien toimesta ainakaan vielä löydetty. Sama asia toistuu kenttäradan veturien osalta. On väitetty, että yksi veturi olisi Kenttälammessa ja toinen Vanttajajoessa, kumpaakaan ei kuitenkaan ole sukeltajien toimesta löydetty. Vaikuttaisi, että haastatelluiden henkilöiden muistikuviin on sekoittunut paikallisten henkilöiden puheissa siirtyneitä, melkoisia epätarkkuuksia sisältäviä, eräänlaisia "huhupuhetietoja".

Muistitiedon luotettavuus

Oulun yliopiston historian dosentti Marianne Junila on tehnyt muistitietotutkimusta saksalaisten ja suomalaisen siviiliväestön suhteista sota-aikana. Hän kertoo, että juuri sodan dramaattiset tapahtumat, tällaiset kirkon polton tapaiset symbolit, nousevat ikuisuusaiheiksi.

Muistitieto on erittäin arvokasta sen suhteen, miten ihmiset suhtautuvat ja miten ihmiset ovat näitä arvottaneet. Muistitiedon varassa ei kuitenkaan voida hahmottaa sitä, mitä todella tapahtui, sillä muisti voi myös pettää. Muistikuva muuttuu, se on fakta.

Muistihistorian varassa ei voida kuitenkaan päätellä, ovatko he oikeassa vai väärässä. Muistikuva ei ole paras, eikä se mielellään saa olla ainoa lähde, kun pohditaan tapahtumahistorian kulkua.

Loppupäätelmä

Esille tuotujen todisteiden ja loogisen päättelyn perusteella, voisi arvella, että Saksan armeija poltti kirkon, ennen poistumistaan Kuusamosta. Tätä tukee ennen kaikkea saksalaisen veteraanin Otto Messnerin kertomus kirjassaan, mutta myös kapteeni Tischoffin lausunto Reino Tammelle ja Seppo Ervastin lausunto Schreiberin adjutantin tuomasta viestistä. Lisäksi on Fredrik Meskuksen antama haastattelu Koillissanomille vuonna 1956 (vaikka hänen ilmoittama päivämäärä onkin väärä ja vaikka lausunnon luotettavuutta voidaan epäillä). En näe syytä epäillä, ainakaan kolmea ensimmäistä lausuntoa, sillä ne tukevat em. loogista päättelyä tapahtumien kulusta. Schreiberin erikoinen näkemys Kuusamon polttajasta, tosin ei tue edellä mainittua, näyttäisi siltä, että hänellä on ollut omat syynsä peitellä asiaa.

Tutkimuksessa ei siis ainakaan vielä ole päästy täyteen varmuuteen polttajasta, joten tämän vuoksi etsimme edelleen mahdollisia lisätodisteita tapahtumasta. Jos jollakin on asiaan lisätietoa, pyydämme ilmoittamaan siitä sähköpostitse, tämän sivuston kautta.

Lähdeluettelo

• - 005.) Black Edelweiss, A Memoir of combat and conscience by a soldier of the Waffen-SS, Johann Voss, 2002
• - 020.) Johdatus Kuusamon historiaan, Seppo Ervasti, Kuusamo 1997
• - 024.) Kampf Unter dem Nordlicht, Franz Schreiber
• - 044.) Leben und Überleben, Erinnerungen eines Kriegsfreiwilligen, Werner Adam, Books and Demand GmbH
• - 074.) Seven Days in January with the 6th SS-Mountain Division in Operation Nordwind, Wolf T. Zoepf, 2001
• - 119.) SS-Standartenführer Franz Schreiber, Roland Kaltenegger, 2016
• - 123.) Aber ich lebe noch, Otto Messner, 1994
• - 166.) Helsingin sanomat, 18.10.1944, Kuusamon kirkonkylän hävitys täydellinen
• - 167.) Koillissanomat, 4.9.1956, Fredrik Meskuksen haastattelu Kuusamo polttamisesta
• - 169.) Kansataisteli 10/1984, Puna-armeija tuli Kuusamoon ja Suomussalmelle 1944
• - 170.) Koillissanomat, 31.10.2018, Tauno Pätsin muistolle kirkon poltosta
• - 171.) Kaleva 26.9.1944, Kuusamo poltettu
• - 172.) Koillissanomat 6.11.2018, Seppo Ervasti, Kuusamon poltettu kirkko on ikuisuuskysymys
• - 180.) Aus Der Heimat, 3.6.1960, Episode aus Finnland: "Rettung der Glocken von Kuusamo"
• - 210.) Venäläiset Kuusamossa ja Suomussalmella syksyllä 1944, Eero Eho
• - 217.) Pohjois-Suomen Evakuointikeskus, Rikospoliisiosasto, tutkintapöytäkirja n:o 385/Rikos/44, 29.9.1944
• - 218.) Tauno Pätsin suorittama Väinö Ojalehdon haastattelu
• - 219.) Taimi Pitkäsen suorittama Mauno Säkkisen haastattelu, 1997
• - 221.) Pionierkameradschaft, Referat Chronik, Kurt Imhoff, 1993
• - 366.) Rajajääkäripataljoona 8, T10536, 21.7.1944–24.11.1944
• - 592.) Kriegstagebuch AOK 20 - Tätigkeitsberichte september 1944, mikrofilmi F8/2628 (B100)
• - 614.) Haastattelu (puhelinkeskustelut), Seppo Ervasti, 27.1.2021 ja 9.10.2023
• - Kriegstagebuch AOK 20, General der Infaterie F. Hochbaumin käsky 22.9.1944
• - Sota-arkisto, Lennätinsanoma, Rj.Pr:n lenn.san. No 1123/II/51 sal./10.10.44 (eversti Juva)
• - Koillissanomat 19,3.2018, En halua järkyttää kenenkään hurkskasta uskoa..., Seppo Ervasti
• - Sähköposti, Tapio Karjalainen 11.9.2023, Kalle Luukkosen haastattelu

1.8.2003 (24.11.2022 07:50) - 3.11.2023 22:42