Sturmgeschütz III Ausführung G

Yleistä

Saksalaiset aloittivat rynnäkkötykkien valmistamisen jo vuonna 1940. Silloin otettiin käyttöön Sturmgeschütz 40 (StuG III) sarjan ensimmäinen versio Ausf. A. Eversti Erich von Mansteinin ehdotuksen mukaisesti rynnäkkötykit osoitettiin rynnäkkötykistön (Sturmartillerie) erillisten osastojen käyttöön. Näiden osastojen alkuperäinen tarkoitus oli toimia jalkaväen tukena (esim. kiinteiden pistemaalien tuhoaminen). Rynnäkkötykkien käyttötarkoitus kuitenkin jalostui pian ja niiden pääroolin muodosti panssarintorjunta.

Kesällä 1942 saksalaiset suunnittelivat parannetun rynnäkkötykin valmistamista. Tarkoituksena oli parantaa jo käytössä olevan Sturmgeschütz 40 Ausf. F/8 -mallin suorituskykyä, paremmin taistelukentän olosuhteita vastaavaksi. Joulukuussa 1942 StuG 40 Ausf. F/8 tuotannon (334 kpl) päättyessä, aloitettiin viimeisen rynnäkkötykkimallin StuG 40 Ausf. G valmistus. Sturmgeschütz 40 Ausf G nimi muutettiin joulukuussa 1943, kun Sturmgeschütz IV -rynnäkköhaupitsien tuotanto aloitettiin. Uudeksi nimeksi tuli Sturmgeschütz III Ausf G.

Parannukset edelliseen malliin nähden

Uudessa G-mallissa käytettiin kahdenlaista tykkikilpeä (mantlettia). Varhaisempi malli oli pelkästään tykkiä varten, toinen tykkiä sekä konekivääriä varten. Uusi ns. Saukopf-mantletti kesti paremmin vihollisen onteloammusten osumia, kuin aiempi kulmikas malli. F/8-versiossa etupanssarointia oli parannettu sitä aiempaan versioon nähden, pulttaamalla 30 mm:n vahvuiset panssarilevyt koko etuosan peitoksi, suoraan vaunun runkoon kiinni. G-versioon valmistettiin suoraan 80 mm vahva etupanssarointi.

F/8-versiossa oli yksi MG 34 konekivääri, G-versioon lisättiin katolle yksi lisää, parantamaan vaunun omasuojaa, vihollisen jalkaväkeä vastaan. Vaunun lataaja pystyi ampumaa konekiväärillä, ns. kauko-ohjatusti, tähdäten kolme kertaa suurentavan (8 asteen näkökenttä) tähtäinperiskoopin läpi.

G-versioon oli mahdollista lisätä erilliset ripustimiin kiinnitettävät lisäpanssarilevyt. G-version kaikki vaunut varustettiin pitkällä 7.5cm StuK L/48 -tykillä. G-versiossa oli uudenlainen komentajan torni, jossa oli seitsemän tähystysaukkoa. Johtajan käytössä oli lisäksi SF.14Z -periskooppi, jota pystyi siirtämään kupolin ulkokehää myöten 360 astetta. Tammikuussa 1944 vaunun telaketjut korvattiin leveämmällä mallilla (Ostketten). Leveämmät ketjut paransivat vaunun maastokelpoisuutta, varsinkin syvässä lumessa.

Helmikuusta 1943 alkaen vaunuihin lisättiin savukranaattien laukaisulaitteet. Ne sijoitettiin etupuolelle, vaunun molemmille sivuille. Niistä luovuttiin kuitenkin jo toukokuun 1943 aikana.

7.5cm StuK 40 L/48

Rynnäkkötykkiin asennettiin suhteellisen tehokas ja samalla tarkka 7.5cm StuK 40 L/48 panssarivaunukanuuna. Tykin kaliiperi siis oli 7,5 cm ja pituus 48 kaliiperia, eli 3 600 mm. Tykissä oli puoliautomaattinen putoava kiilalukko. Laukaisu tapahtui sähkösytytyksellä. Teoreettinen tulinopeus oli noin 8–12 lk/min.

Moottori

Sturmgeschütz III Ausf G -rynnäkkötykissä oli Maybach HL120 TRM V12 -bensiinimoottori. Toimintaperiaatteeltaan moottori on nelitahtinen, nestejäähdytteinen, kuivakampikammioinen kaasutinmoottori. Moottori tuotti maksimissaan 300 hevosvoiman tehon ja rynnäkkötykin maksiminopeus tasaisella maatiellä oli 40 km/h. Moottori käytti 74 oktaanista bensaa ja bensiinisäiliön tilavuus oli 310 litraa. Moottori voitiin käynnistää joko käynnistysmoottorilla, tai veivaamalla käynnistintä, joka antaa moottorille alkuvauhdin.

• - suurin teho, 300 hv (3 000 kier/min)
• - normaali teho, 265 hv (500–2 600 kier/min)
• - iskutilavuus, 11,87 litraa
• - polttoaineen kulutus, 235–255 g/hvh
• - puristussuhde, 6,5:1

Tähtäinlaite

Sturmgeschütz III Ausf. G -mallin rynnäkkötykissä käytettiin sen pääaseen, eli 7.5cm StuK 40 L/48 -kanuunan Sfl.Z.F.1a viisi kertaa suurentavaa tähtäinlaitetta. Tähtäinprismassa on kolmionmuotoinen tähtäinkuvio, täsmälleen samanlainen kuin 8.8cm Flak 37 -tähtäinlaitteessa (Z.F.20E, Flakzielfernrohr 20E). Siinä on asetukset eri ammustyypeille seuraavasti; PzGr 39 (100 – 2 300 m, 100 m välein), PzGr 40 (100 – 1 400 m) ja Sprgr 34 (100 – 3 300 m). Tähtäinlaitteet valmisti Ernst Leitz G.m.b.H. Wetzlarissa.

Vaunuradio - Mittelwellenempfänger c (Mw.E.c.)

Sturmgeschütz III Ausf G -rynnäkkötykit varustettiin Mw.E.c. -radiolaitteilla. Radio toimi taajuusalueilla 830–1600 KHz ja 1 600–3 000 KHz.

Zimmerit-massaus

Saksalaiset kehittivät magneettimiinoja vastaan antimagneettisen Zimmerit panssarinpinnoitemassan. Chemische Werke Zimmer AG valmisti Zimmerit massaa joulukuusta 1943 alkaen, tuotannon päättymiseen 9.9.1944 asti. Massaus suoritettiin yleensä tehtaalla ja pinnoitekuviointeja oli useita erilaisia. Vaunut jotka rakennettiin syyskuun 1943 ja syyskuun 1944 välillä ja saivat tehtaalla antimagneettisen (Zimmerit) massan.

Tekniset tiedot

Panssarointi

Ampumatarvikkeet

Sturmgeschütz III Ausf G -rynnäkkötykki kykeni ottamaan mukaansa 44–54 kpl 7.5cm ammuksia. Suositus oli, että puolet ammuksista on panssarikranaatteja (PzGr.39) ja puolet sirpaleammuksia (Sprgr. 34). Vaunussa oli toisinaan mukana (jos oli saatavilla) muutamia alikaliiperiammuksia (PzGr 40) ja onteloammuksia (Gr.38 HL/C).

• • 7.5cm Pzgr.Patr. 39, APCBC
• • 7.5cm Pzgr.Patr. 40, APCR
• • 7.5cm Pzgr.Patr. 40 (W), APCR
• • 7.5cm Gr.Patr. 38 HL, HEAT
• • 7.5cm Gr.Patr. 38 HL/A, HEAT
• • 7.5cm Gr.Patr. 38 HL/B, HEAT
• • 7.5cm Gr.Patr. 38 HL/C, HEAT
• • 7.5cm Sprgr.Patr. 34, HE
• • 7.5cm Nbgr.Patr.

Läpäisykyky

• 1.) Pz.Gr.39 / 30° testi on käyttäen 265 BHN RHA teräslevyä.(Aberdeen, USA)
• 2.) Pz.Gr.39 / 90° testi tehty käyttäen 240 BHN RHA teräslevyä

Tykin osumatarkkuus

Tuotanto

Rynnäkkötykit valmistettiin suurimmaksi osaksi Alkettin tehtailla Berlin-Borsigwaldessa. Valmistuksen osallistui myös MIAG (Braunschweig), M.A.N. (Nürnberg). Panssarilevyt valmisti Brandenburger Eisenwerke. Vaunun tuotantoa kuitenkin kiihdytettiin ja kolme uutta panssarilevyjen valmistajaa tuli mukaan; Deutsche Edelstahlwerke (1/1943), Harkort-Eicken Stahlwerke (1943) ja Bismarkhütte (1944). Yhden rynnäkkötykin valmistaminen maksoi 82 500 RM.

Maybach HL 120 TRM moottorit asensi ja testasi Maybach (Friedrichshafen), Nordbau (Berlin), M.A.N. (Nürnberg) ja MBA (Nordhausen). SSG 76 vaihteistot valmisti ja asensi Zahnradfabrik Friedrichshafen, kolmessa eri laitoksessa. Maybach V-12 moottori (11,9 l) antoi vaunulle 265 hv tehon. Moottorin käyttövoimana oli bensiini, jota oli mukana 310 litraa.

7.5cm StuK 40 L/48 -tykkejä valmisti kaikkiaan yli kymmenen eri tehdasta (mm. Wittenauer Maschinenfabrik AG)Kaikkiaan yli 100 yritystä osallistui StuG III Ausf G -mallin rynnäkkötykkien valmistukseen. G-mallia valmistettiin sodan aikana yhteensä 7 893 kpl. Valmistettujen vaunujen runkonumerot (Fgst) olivat; 76101–76400, 91651–110000.

Ilmapommitusten vaikutus

Liittoutuneet pommittivat Alkett tehtaita marraskuussa 1943. Tehdas kärsi pommituksessa suuria vahinkoja ja tuotanto laski tämän vuoksi joksikin aikaa. Pommituksissa menetettiin 177 vaunua, mikä tarkoitti 16,3 % laskua tuotannossa. Vuonna 1944 Miagin tehdasta pommitettiin kaikkiaan viisi kertaa ja Alkettia kaikkiaan kymmenen kertaa. Pommitukset vähensivät tuotantoa, mutta vain väliaikaisesti. Joulukuussa 1944 saavutettiin ennätys, 492 rynnäkkötykkiä ja rynnäkköhaupitsia valmistui. Viimeinen rynnäkkötykki valmistui Alkett tehtaalta 22.4.1945, juuri ennen kuin puna-armeija valtasi tehtaan.

Vertailu muita panssarivaunuja vastaan

StuG III Ausf G kykeni tuhoamaan venäläisen T-60 kevyen panssarivaunun 1 500 metrin matkalta, T-34 -vaunun 1 000 metrin matkalta ja raskaan KV-1 -vaunun noin 500–600 metrin matkalta. T-34 - ja KV-1 -vaunujen etupanssarin se kykeni läpäisemään 500–600 metrin matkalta.

Vaunun etupanssarointi kesti venäläisten T-34/76 -vaunun 76 mm AP ammuksen iskun ja amerikkalaisen 75 mm M3 tykin. Mutta vaunun panssarointi sivuilla ja takana oli sangen vaatimaton, mikä teki siitä helpon maalin. Vaunun pieni koko ja matala profiili toisaalta heikensi vihollisin mahdollisuuksia osua.

Rintamalla

Rynnäkkötykkien siluetti oli matala ja täten vaikea maali viholliselle. Haittana oli pyörivän tykkitornin puuttuminen, tykkiä voitiin kääntää hyvin rajallisesti, ilman koko vaunun kääntämistä. Rynnäkkötykkijoukkoihin valikoitiin tykistöyksiköiden eliittiä. He pukeutuivat eräänlaiseen kenttäharmaaseen versioon panssarijoukkojen univormusta. Rynnäkkötykkijoukot tekivätkin vaikuttavaa jälkeä, heidän tililleen lasketaan noin 20 000 tuhottua vihollisvaunua.

Ensimmäisiä rynnäkkötykkejä käytettiin erillisissä rynnäkkötykkipattereissa ja myöhemmin rynnäkkötykkipataljoonissa. Vain Werhmachtin eliittidivisioonassa (Grossdeutschland) ja Waffen-SS divisioonissa (LSSAH, Das Reich ja Totenkopf) oli oma divisioona organisaatioon sisällytetty rynnäkkötykkipataljoona.

Myöhemmillä rynnäkkötykki versioilla kuten StuG III Ausf G varustettiin myös useita panssarintorjuntapataljoonia. Vuodesta 1944 lähtien niillä korvattiin myös panssaripataljoonien Pz.Kpfw. III, IV ja V -vaunuja. Käytännössä toimenpide oli virheellinen, mutta rynnäkkötykit oli paljon helpompi ja halvempi valmistaa kuin panssarivaunut.

Rynnäkkötykeistä jotka oli varustettu pitkällä 7.5cm StuK 40 -tykeillä, tuli pian rintamamiesten arvostama ase. Taitavissa käsissä vaunu oli tehokkaampi kuin panssarivaunu (Pz.Kpfw. IV). Oikein taistelukentälle sijoittuneena sitä oli vaikea havaita ja erittäin vaikea osua. Eräs saksalainen korkea-arvoinen upseeri totesikin, että hän mieluummin ottaa vahvistukseksi rynnäkkötykkipataljoonan, kuin kokonaisen panssaridivisioonan. Tämä tietenkin on karkeaa liioittelua, mutta kuvastaa mitä arvonantoa rynnäkkötykkijoukot nauttivat. Numerot puhuvat puolestaan. Elokuussa 1943 11 rynnäkkötykkipataljoonaa tuhosi yhteensä 423 vihollisen panssarivaunua, menettäen itse vain 18 rynnäkkötykkiä.

Rynnäkkötykkijoukot ilmoittivat tuhonneensa tammikuun ja elokuun 1944 välisenä aikana kaikkiaan 4 667 venäläistä panssarivaunua. Omat tappiot samana aikana olivat 713 rynnäkkötykkiä. Tämä tarkoitti, että yhtä menetettyä rynnäkkötykkiä kohti tuhottiin yli kuusi vihollisen vaunua. Ilmoituksen mukaan rynnäkkötykit liikehtivät kuten panssarivaunut, ilman erillistä suojausta. Tämäkin taktiikka tuntui toimivan koska, puna-armeijan jalkaväki ei ollut kovinkaan kiinnostunut hyökkäämään lähipuolustusasein rynnäkkötykkien kevyesti panssaroitua sivustaa tai takaosaa vastaan.

Vihollisen panssarivaunumiehet menivät usein paniikkiin huomatessaan joutuneensa vastakkain rynnäkkötykkien kanssa. Tämä johtui rynnäkkötykkien tehokkuudesta, mutta tietenkin myös erittäin puutteellisesta koulutuksesta.

Division Grossdeutschland

Divisioona otti osaa talvitaisteluihin Kharkovan luona. Se ilmoitti tuhonneensa 7.3.-20.3.1943 välisenä aikana 230 T-34, 16 T-60/T-70 ja kolme KV-1 vaunua. Tuhotuista vaunuista ampui Sturmgeschütz III Ausf G (7.5cm StuK 40 L/48) vaunut 41 kpl,188 kpl tuhosi Pz.Kpfw. IV (7.5cm KwK.40) vaunut ja 30 kpl tuhosi Pz.Kpfz VI Tiger (8.8cm L/56) vaunut. Divisioonan panssarikalusto ko. aikana oli 35 x Stug-III G, 71 x Pz.kpfz IV ja 9 x Pz,Kpfw VI Tiger.

Sturmgeschütz-Abteilung 226

Prikaati tuhosi 7.3. - 20.3.1943 välisenä aikana Leningradin rintamalla kaikkiaan 210 venäläistä tankkia. Omat menetykset olivat 13 kpl StuG III Ausf G -rynnäkkötykkiä. Tuhotuista vihollisvaunuista suurin osa oli tyyppiä T-34 ja KV-1.

24.Panzer-Division

4.11.1943 hauptmann Markowsky (III/Panzer-Regiment 24) ilmoitti taisteluista Kriwoi-Rogin alueella. Hänen komennossaan olevassa panssaripataljoonassa oli 44 kpl Pzkpfz IV panssarivaunuja ja saman verran StuG III Ausf G -rynnäkkötykkiä. Pataljoona koostui siis neljästä komppaniasta a 22 vaunua.

Kyseessä oli kenraali Heinz Guderianin panssarijoukkojen tarkastajana alkuun panema kokeilu sekoittaa panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä samaan osastoon. Kuinka kokeilussa onnistuttiin, kertoo siitä seuraava ilmoitus; Hauptmann Markowsky ilmoittaa, että yhdeksän päivän aikana pataljoona tuhosi 184 panssarivaunua, 87 panssarintorjuntatykkiä ja 26 kenttätykkiä. Omat tappiot samana aikana olivat vain neljä vaunua. Suurin osa tuhotuista vihollisen vaunuista oli mallia T-34.

Suomessa

Suomalaiset aloittivat rynnäkkötykkipataljoonan perustamisen keväällä 1943. Päämajassa tehtiin päätös ostaa Saksasta uusia rynnäkkötykkejä uuden pataljoonan aseistukseksi. Saksalaisten kanssa käytyjen neuvotteluiden tuloksena päätettiin hankkia massatuotannossa olevia uusia StuG III Ausf G -rynnäkkötykkejä. Vaunut tilattiin kauppahuone Joseph Veltjens Waffen & Munition A.G.:n kautta.

Lähdeluettelo

• - Sturmgeschütz III & IV, 1942–45, Hillary Doyle & Tom Jentz
• - Sturmartillerie & Panzerjäger 1939–45, Bryan Perret
• - Sturmgeschütz & its Variants, Walter Spielberger, 1993
• - Sturmgeschütz III Rückgrat der Infanterie, Band 1, Peter Müller & Wolfgang Zimmermann
• - Sturmgeschütz vor!, url: http://stugiii.com, 2.2.2013
• - Laguksen rynnäkkötykit, Erkki Käkelä, 1996
• - Encyclopedia of German tanks of World War Two, Peter Chamberlain & Hilary Doyle, 2001
• - World War 2 Armor & Gunnery, Robert Livingston & Lorrin Bird
• - WW2Aircraft.net, url: http://www.ww2aircraft.net, 5.2.2012
• - WWII Technical Database, url: http://www.tarrif.net, 5.2.2012
• - The Effects of Strategic Bombing on the German War Economy, John Kenneth, 1945
• - Das Deutsche Heer 1939–1945
• - AFV Database, url: http://afvdb.50megs.com, 31.1.2013
• - Maybach HL 120 TRM opastetaulu, Panssarimuseo, Parola
• - Mw.E.c. radio, url: https://www.kriegsfunker.com, 21.10.2022

28.1.2013 (21.10.2022 19:56)