Panzerbüchse 39

Yleistä

Saksalainen asesuunnittelija diplomi-insinööri B. Brauer kehitti vuonna 1939 Gustloff Werke asetehtaalla parannetun version, aiemmin suunnittelemastaan Panzerbüchse 38 (PzB 38) panssarintorjuntakiväärin. Uusi versio sai nimen Panzerbüchse 39 (PzB 39).

Rakenne

Ammuttaessa aseen piippu liikkui 9 cm taaksepäin, saaden lukon liikkeelle, työntäen ammutun patruunan hylsyn pois. Laukauksen jälkeen lukko jäi auki, jolloin ampuja pystyi nopeasti lataamaan aseen uudelleen. Kun uusi patruuna oli työnnetty patruunapesään, ampuja vapautti lukon, jolloin lukko ja piippu työntyivät etuasentoon. Poikkeuksellista aseessa on, sen molemmin puolin asetetut kymmenen patruunan patruunarasiat, joista uuden patruunan ottaminen oli nopeaa.

Tuotanto

Gustloff Werke asetehdas aloitti Suhlissa vuonna 1939 valmistamaan panssarintorjuntakivääriä (Panzerbüchse 39). Aseen valmistus lopetettiin marraskuussa 1941 ja se poistui hiljalleen rintamakäytöstä vuosien 1942–1943 aikana. Ase ei enää 1942 vastannut rintamakäytön vaatimuksia, lähinnä sen läpäisykyky oli liian vaatimaton. Panssarintorjuntakiväärien piippuja lyhennettiin ja niistä modifioitiin kiväärikranaatinlaukaisimia (Granatbüchse 39 – GrB 39).

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

s.PzB.41 panssarintorjuntakivääriin valmistettiin kahta eri ammustyyppiä; sirpaleammusta ja panssariammusta (APCNR-T).

• • 2.8cm Pzgr.41, paino 125 g, lähtönopeus 1 430 m/s, kantama 500 m
• • 2.8cm Sprg.41, paino 93 g, lähtönopeus 1 400 m/s, 5 g PETN, kantama 1 000 m

Läpäisykyky

Patrone 318

PzB 39 panssarintorjuntakiväärissä käytettiin ampumatarvikkeena 7.92x94 kaliiperisia Patrone 318 -patruunoita. Hylsyyn ladattiin ruutia 14,9 grammaa, jonka ansiosta luodin lähtönopeus oli jopa 1 260 m/s.

Patruunoita valmistettiin vuoteen 1942 asti, tuotantomäärän ollessa noin 9 400 000 kpl. Patruunaa valmisti Magdeburgissa Polte Armaturen und Maschinenfabrik AG. Alkuun messinki hylsyssä oli varmistajan P-leima ja Waffenamt WaA 700), myöhemmin tehdas käytti aux-leimaa ja tuolloin Waffenamt WaA 109 -merkintää.

• - Patrone 318 S.m.K.-Rs-L´spur (Spitzgeschoss mit Kern-Reizstoff-Leuchtspur)
• - Patrone 318 S.m.K.H.-Rs-L´spur (Spitzgeschoss mit Kern Hart- Reizstoff-Leuchtspur)

S.m.K -patruunassa oli kova teräsydin, parantamassa läpäisykykyä. Patruunan nimessä S.m.K = Spitzgeschoss mit Kern = panssariluoti. Patruunassa oli myös valojuova toiminnallisuus (L’spur=Leuchtspur = valojuova). Siinä oli myös pieni määrä kyynelkaasua (Rs-merkintä), jonka tarkoituksena oli saada panssarivaunun miehistö hylkäämään vaununsa, tai ainakin vaikuttaa miehistön taistelukykyyn. Luodin paino oli 14,58 g, lähtöenergia 10 584 J ja lähtönopeus noin 1 210 m/s.

S.m.K.H.-patruunassa oli myös volframista valmistettu ydin, läpäisyn parantamiseksi (patruunan nimessä H = Hart = volframi ydin). Siinä oli myös pieni määrä kyynelkaasua (Rs = Reizstoff = kyynelkaasu), jonka tarkoituksena oli saada panssarivaunun miehistö hylkäämään vaununsa, tai ainakin vaikuttaa niiden taistelukykyyn. Käytännössä kyynelkaasun määrä oli liian pieni, jotta se olisi panssarivaunun seinämän läpäisyn jälkeen vaikuttanut miehistöön. Luodin paino oli 14,53 g, pituus 32,9 mm. Sen sisällä oli 22,7 mm pitkä ja 6,13 mm paksu, 8,65 grammaa painava volframi ydin.

• - 100 m, 30 mm
• - 300 m, 25 mm

SS-Division Nord

Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineella SS-divisioona Nordin (SS-Division Nord), oli käytössään useita kymmeniä Panzerbüchse 39 panssarintorjuntakivääreitä. 16.6.1941 määrä oli 38 kpl ja 20.9.1942, divisioonalla oli 78 kpl PzB 39 panssarintorjuntakivääriä. 1.5.1943 PzB.39 määrä oli jopa 90 kpl, jonka jälkeen määrää alettiin asteittain vähentämään.

Ampumatarviketilanne

7.Gebirgs-Division

Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1942–1944 toimineella 7.vuoristodivisioonalla (7.Gebirgs-Division), oli käytössään useita kymmeniä Panzerbüchse 39 panssarintorjuntakivääreitä. Divisioonan Ib/W.U.G. 21.11.1942 annetun vahvuusilmoituksen mukaan divisioonalla oli käytössään kaikkiaan 63 panssarintorjuntakivääriä. 1.1.1942 niiden määrä oli hieman noussut, jolloi niitä oli 67 kpl. Panssarintorjuntakiväärien määrää alettiin kuitenkin pian tämän jälkeen hiljalleen vähentämään ja 21.4.1942 niitä oli jäljellä enää 29 kpl.

Hauptmann Westphalin käskyn 15.12.1943 (Nr. 3565/43 geh.) mukaan, divisioonan vanhat PzB.39 panssarintorjuntakiväärit kerätään pois ja toimitetaan Ouluun asevarastolle (Armee-gerät-Park Lappland).

Lähdeluettelo

• - Panzerbüchse 39, url: https://en.wikipedia.org, 17.11.2022
• - Pst-kiväärit, url: https://pkymasehist.fi, 17.11.2022
• - Patrone 318 – S.m.K.H.RS-L’Sspur, D460/4 - Zeichnungs-Nr. 13E9235

14.11.2022 (1.12.2022 19:39)