3.7cm Panzergranate 40

Yleistä

3.7cm Panzergranate 40 (3.7cm Pzgr 40) tuotanto aloitettiin vuonna 1940, jatkuen aina vuoteen 1943 asti. 3.7cm Pzgr 40 läpäisykyky on selvästi parempi kuin tavallisen panssarikranaatin (Pzgr 39:n). Uuden ampumatarvikkeen tarkoitus oli jatkaa jo vanhentuneeksi käyvän 3.7cm Pak 36:n elinkaarta, kunnes uusi tehokkaampia panssarintorjuntatykkejä saataisiin jaettua joukoille riittäviä määriä. Pzgr.40:n ongelma oli kuitenkin sen vaatima volframi, josta Saksassa oli puutetta.

Rakenne

Panssarikranaatin ammuksen (projektiili) runkona on alumiinista valmistettu kuori, joka toimii samalla ns. ballistisen kuppina, sekä kantaosa. Kantaosan pohjassa on valopanos, jonka paloaika on noin yksi sekunti, joka vastaa noin 600–1000 metrin lentomatkaa. Kantaosassa on myös kuparista valmistettu ohjausrengas, joka tiivistää ammuksen tykin putken rihloja vasten.

Ammuksen projektiilin sisällä on kovaydin (hartkern) joka on valmistettu volframista. Volframi (engl. tungsten) on kova ja raskas metalli, joka läpäisee paremmin panssariterästä kuin perinteinen panssariammus. Ammuksen paino on 368 g ja lähtönopeus (Vo) 1 020 m/s.

Pzgr.40 ammuksen hylsyyn on sijoitettu ajopanokseksi 216 g nitroselluloosaa. Kärkisytytintä kranaatissa ei ole kuten Pzgr.39:ssä, johtuen erilaisesta toimintaperiaatteesta. Kranaatin kärki maalattiin mustaksi, kuten Pzgr.39:kin.

Pzgr.40 ammuksesta oli olemassa kolme eri versiota. Ainut ero niiden välillä, oli projektiilin kovan ytimen materiaali. Materiaalina käytettiin volframia, terästä ja rautaa seuraavasti:

• - Pzgr.40 (Hk.), HK = hartkern, volframi ydin
• - Pzgr.40 (St.), St = Stahl, teräs ydin
• - Pzgr.40 (W), W = Weicheisen, rauta ydin

Rautaa ja terästä jouduttiin käyttämään projektiilin ytimenä, koska volframista oli todella kova pula. Teräs ja rauta ytimillä varustettujen ammusten läpäisykyky oli tosin huonompi, kuin volframilla varustetun.

Pak ja KwK

Pzgr.40 ammuksissa panssarintorjuntatykin (PaK) ja panssarikanuunan (KwK) ammusten ainoa ero on erimallinen pohjasytytin, eli nalli. Panssarintorjuntatykeille tarkoitetuissa ammuksissa sytyttiminä käytettiin malleja C/13 m.Kd., C/13 n.A. ja C/13 n.A.St. Panssarikanuunan ammuksissa käytettiin pelkästään sytytinmallia C/23. Ilmeisesti kranaatit olivat modifioitavissa tykiltä toiselle, yksinkertaisesti vaihtamalla kierre kiinnitteistä nallia.

Ranskan sotaretken aikana saksalaisilla oli käytössään noin 70 000 Pzgr.40 ammusta. Näistä ammuttiin 7 440 kpl, eli hieman yli 10 % käytössä olleista. Käyttömäärän alhaisuutta selittänee se, että ohjeen mukaan Pzgr.40 ammusta sai käyttää vain, jos Pzgr.39 ei läpäissyt kohteen panssarilevyä.

Tekniset tiedot

Tuotanto

Panssarikranaatti 40 (Pzgr.40) tuotanto aloitettiin kesäkuussa 1940. Kesäkuun 1940 tuotantomääri oli 71 700 kpl. Volframi ytimellä varustetun kranaatin tuotannossa oli kuitenkin ongelmia kestävyyden kanssa ja paljon aihioita meni hylkyyn. Heinäkuun tuotanto olikin tästä johtuen vain 59 700 kpl. Suunniteltu tuotanto kyseisille kuukausille oli 100 000 ja 150 000 kpl. Pzgr.40 tuotanto lopetettiin vuoden 1943 aikana.

Panssarikranaatin valmistuksessa käytettiin strategista raaka-ainetta volframia (engl. tungsten). Sotaa käyvässä Saksassa volframin saatavuus oli erittäin rajallista, joten ammusten hyvästä suorituskyvystä huolimatta, valmistusmäärät jäivät sangen vaatimattomiksi. Volframi ammuksia sai käyttää vain erikoistilanteissa.

Lähdeluettelo

• - 3.7cm PzGr, www.waffenlager.net, Tapio Heiskanen
• - H.Dv.48173, Merkblatt für die Munition, Panzerabwehrkanone 3.7 cm Pak, 29.1.1938
• - D 460/7+, Ringbuch für Hülsen, 1.7.1943
• - Sturmvogel, url: http://www.ordersofbattle.darkscape.net/site/sturmvogel, 23.6.2011
• - Lone Sentry, url: http://www.lonesentry.com, 23.6.2011
• - The German codes page, url: http://home.scarlet.be/p.colmant/p_code.htm, 13.2.2012

23.6.2011 (3.1.2026 14:13)