Kenttärata Kuusamossa

Kuusamo oli jatkosodan aikana saksalaisten Kiestingin suunnan joukkojen tärkeä huoltokeskus. Huoltoliikenne Kuusamosta Kiestinkiin, hoidettiin pääosin kuorma-autoilla, heikkokuntoisia maanteitä pitkin. Varsinkin kelirikkoaika, oli huollon kannalta erittäin ongelmallinen. Ratkaisuksi keksittiin Kenttärata, joka tuli rakentaa Hyrynsalmelta, Taivalkosken kautta Kuusamoon ja siitä lopulta aina Kiestinkiin asti.⁹

Kenttärata rakennettiin vuosina 1942–1944 helpottamaan Kiestingin suunnan hankalia huoltokuljetuksia.²⁹ Kenttäradan rautatieasemia rakennettiin Kuusamoon neljä kappaletta, Sänkikankaalle kaksi ja Vanttajan alueelle kaksi. Sänkikankaalla sijaitsi matkustaja-asema (Kuusamo B), tavara-asema (Kuusamo G) sekä suuri huoltokeskus vankileireineen. Vanttajassa oli rehuasema (Kuusamo F) ja ilmavoimien asema (Kuusamo L).⁹

Rautatiehallinnon insinöörikapteeni Castren oli jo 1942 kaavaillut, että Hyrynsalmelta, Taivalkosken kautta Kuusamoon tulevan kenttäradan tulee kulkea Kuusamojärven ja Vanttajajärven välistä kannasta pitkin kohti itää. Kuusamoon sijoitettava risteysaseman tuli olla muutettavissa 1,4 km pitkäksi ja sieltä oli tarkoitus suunnata liikenne Kuusamoon ja Kiestinkiin ja myöhemmin Kurkijärven etelärannalta kohti Oulua.⁷⁹

Kenttäradan työvoima Kuusamossa

Marraskuussa 1943 Kuusamossa oli ratatöihin liitettynä 1 155 saksalaista, joista oli 44 upseeria, 201 aliupseeria ja 910 miehistöön kuuluvaa rautatiepioneeria. OT-työvelvollisia oli 500, sotavankeja 1 938 ja suomalaisia Polar oy:n työntekijöitä 69.⁹

Helmikuussa 1944 Kuusamoon siirtyneessä rakennusryhmässä oli 800 puolalaista työvelvollista, 1 200 neuvostoliittolaista sotavankia ja 400 saksalaista, eli yhteensä 2 400 miestä.

Kesäkuussa 1944 työvoima Kuusamossa käsitti jo 3 521 henkilöä, joista 984 oli saksalaisia, 381 OT-työvelvollista, 1 821 sotavankia ja 65 suomalaista Polar oy:n työntekijää.^{9, 11}

Heinäkuussa 1944 oli Kuusamossa ratatöissä 858 saksalaista rautatiepioneeria, 126 OT-miestä, 16 suomalaista siviiliä, 381 puolalaista työvelvollista, 49 venäläistä vapaaehtoista (Hiwi) ja 1 821 neuvostoliittolaista sotavankia.⁷⁹

Saksalaiset hakkauttivat sotavangeilla ja työvelvollisilla Kuusamossa metsää ratalinjan molemmin puolin, Korvuanjoen suunnalla, Poussussa ja Käsmässä. Vielä niinkin myöhään, kuin 12.8.1944 saksalaiset tekivät Kuusamossa kauppasopimuksen 16 017 puurungon pystykaupoista.⁷⁹

Kuusamoon rakennetut tärkeimmät liikennepaikat

		Kuusamo B (Betriebsbahnhof) – matkustaja-asema (170,6 km)
		Kuusamo G (Güterbahnhof) – tavara-asema (171,2 km)
		Kuusamo F (Futterbahnhof) – rehuasema (176,8 km)
		Kuusamo L (Luftwaffenbahnhof) – ilmavoimienasema (178,0 km)

Kenttäradan pienempiä liikennepaikkoja Kuusamossa

	•	Korpuanjoen silta (132,9 km)
	•	Inkee Nord liikennepaikka (137,4 km)
	•	Käsmän liikennepaikka (146,3 km)
	•	Penttilän liikennepaikka (155,0 km)
	•	Säkkisen liikennepaikka (161,3 km)
		Vanttajajoen silta (171,7 km)

Kenttärataan liittyviä kohteita Kuusamossa

		Sänkikankaan huoltokeskus (OT-Kuusamo)
		Vänrikinniemen huoltokeskus (AVL Kuusamo)
		OT-Lahtela (Kuusamo L yhteydessä)

Kenttäradan muita liikennepaikkoja Kuusamossa

Muihin Kuusamoon rakennettuihin pienempiin kenttäradan liikennepakkoihin voidaan laskea Korpuanjoen silta, Inkee-Nord, Käsmän, Penttilän ja Säkkisen liikennepaikat.

Korpuanjoen silta (132,9 km)

Saksalaisten ja puolalaisten työvelvollisten OT-leiri sijaitsi noin 700 metriä Korpuanjoen sillasta pohjoiseen, Kairalan talon kohdalla. OT-Inkee vankileiri puolestaan oli sijoitettu Korpuanjoen sillan eteläpuolelle, alavalle kentälle, muutaman kymmenen metrin päähän Tervajärven rannasta. Syksyllä 1943 vankileirillä oli 174 neuvostoliittolaista sotavankia.^9,11,79 Ratatöiden edetessä, sotavankeja ja työvelvollisia siirrettiin Käsmän leirille.

Taivalkoskelainen, Tervajärven länsirannalla asunut Janne Matalalampi vieraili 20.6.1943 Kuusamon puolella, puolalaisten luona OT-leirillä. Matalalammen vaimo pesi OT-miehien pyykkiä ja Matalalampi oli tuonut pyykkisäkin klo 20.00 aikoihin leiriin ja jäi sinne juopottelemaan. Ilmeisesti Matalalampi vieraili useissa leirin parakeissa, mm. parakissa nro 2, jossa asui viisi puolalaista. Humaltuneen Matalalammen saattoi Tervejärven rannassa olleelle veneelle eräs saksalainen OT-mies ja puolalaiset Stanislaus Ulatowski ja Kotodziej Thadeus. Thadeus lähti viemään Matalalampea veneellä Tervajärven yli kotiinsa, mutta Matalalampi oli noussut humalassa seisomaan veneessä, pudonnut veteen ja hukkunut.⁷⁹ Toisen tiedon mukaan Matalalampi ei ollut erityisemmin humalassa, mutta hänellä oli ollut riitaa puolalaisten kanssa, jotka olivat kokeneet hänen katiskoja omin luvin. Matalammin ruumis löytyi naaraamalla 21.6. ja Kuusamon piirin apulaisnimismies suoritti asiassa kuulustelut.

Inkee-Nord (137,4 km)

Inkee-Nord liikennepaikka rakennettiin syksyllä 1943, kilometrille 137,4. Liikennepaikalle rakennettiin yksi 230 metriä pitkä pääradan suuntainen sivuraide, kohtaavan junan ohittamista varten. Liikennepaikalla oli kaksi vaihdetta ja kolme asemamiestä (Kdo. 1./Bau.Pi.Batl.62).^9,11 Liikennepaikkaa oli rakentamassa Korpuanjoen vankileirille (OT-Inkee Nord) sijoitetut neuvostoliittolaiset sotavangit. Matkaa vankileiriltä liikennepaikalle oli noin viisi kilometriä.

Inkee-Nord liikennepaikalla työskenteli 25.6.1944 OT Inkee, jonka vahvuus oli kaksi OT-päällikköä, kuusi OT-työnjohtajaa, 15 vartijaa, 90 puolalaista työvelvollista sekä 92 sotavankia. Lisäksi Inkeessä oli Sotavankipataljoona 191 komennuskunta, johon kuului neljä aliupseeria, 11 vartijaa ja kuusi vapaaehtoista (Hiwi).¹¹

Käsmä (146,4 km)

Käsmän liikennepaikka valmistui marraskuussa 1943 kilometrille 146,3. Liikennepaikkaa oli tuolloin rakentamassa toistasataa sotavankia. Liikennepaikan valmistuttua tammikuussa 1944, siellä työskenteli kuusi asemamiestä. Liikennepaikan pituus oli 260 metriä ja siellä oli kaksi kiskoparia, sekä tuplavaihteet liikennepaikan molemmissa päissä. Liikennepaikan tarkoituksena oli mahdollistaa kohtaavan junan ohittaminen.^{9, 11}

Käsmässä työskenteli 1.6.1944 sotavangeista koottu 191. vankityöpataljoonan 1. komppania, jonka vahvuuteen kuului kaksi upseeria, 21 aliupseeria, 70 vartijaa, 25 vapaaehtoista (Hiwi) ja 665 neuvostoliittolaista sotavankia. Kesäkuun aikana työvoimaa siirrettiin Kuusamon suuntaan, niin että 25.6. Käsmässä oli enää yksi upseeri, kuusi aliupseeria, 29 vartijaa ja 13 vapaaehtoista (Hiwi). Kaikki sotavangit oli jo siirretty Sänkikankaan suunnalle.¹¹

Käsmässä oli myös suuri OT-sahalaitos (OT-Sägewerk), jossa sahattiin tukkeja kenttäradan ratapölkyiksi. Sahalaitoksen toimintaa johti ilmeisesti OT-Frontführer Leptien. Koneen käyttäjänä toimi saksalainen OT-mies Friedrich Stockmann. Sahalla työskenteli myös useita puolalaisia työvelvollisia, kuten Stanislaus Cwiklinski, Bernhard Weinerowski sekä flaamilainen Achiel Speeck. Sahalla työskenteli myös suomalaisia, mm: sahanhoitaja Jalmari ja Kalle Liitto. Metsätyömaalla työnjohtajina toimivat Mauno Ryynänen ja Henrik Nurminen. Talvella 1942 metsätyömaalla työskenteli 75 suomalaista metsätyömiestä ja viisi hevosmiestä. Talvella 1943 metsätyömaalla työskenteli vielä 42 miestä.⁷⁹

Käsmän sahalla tapahtui usein myös varkauksia. 22.7.1943 Frontführer Leptien ilmoitti asiasta Kuusamon nimismiehelle. Kirjeessään hän epäilee syyllisiksi varkauksiin paikallisia asukkaita ja sahalla työskenteleviä suomalaisia työmiehiä. Sahalta oli varastettu nauloja, lankkuja ja öljyä. Lisäksi hän oli havainnut, että paikalliset maanviljelijät myyvät edelleen Saksan armeijan elintarvikehuoltokeskuksesta (AVL Kuusamo) toimitettua ruokaa.⁷⁹

Penttilä (155,0 km)

Saksalainen kahdeksan miehinen mittaus- ja vaaitusryhmä saapui 24.8.1942, ilmeisesti Oberleutnant Müllerin johdolla Penttilänvaaraan, jossa majoittuivat Alatalon pirtissä. Komennuskuntaan kuului rautatieinsinööri Hans Jakobi, joka vastasi radanlinjauksesta, kirjuri Hans Bonge, Johannes Hirst, Hans Nietzhe ja mahdollisesti mukana oli myös tohtori Eigenfeld, joka vastasi geologisesta asiantuntemuksesta. Mittausryhmän tehtävänä oli merkitä kenttäradan kulku karttoihin ja maastoon. Ilmeisesti insinööri Hans Jakobi oli syksyllä 1942 vielä aliupseeri, mutta ylennettiin insinöörikapteeniksi seuraavana vuonna. Ryhmän mukana ollut Oberleutnant Müller johti tienaurausyksikköä ja vastasi Kuusamo-Hyrynsalmi ja Kuusamo-Rovaniemi maantien aurauksista. Mittausryhmä viipyi Penttilässä, Alatalossa muutaman viikon ajan.^{9, 11, 29, 79}

OT-Penttilä

Syksyllä 1942 Penttilänvaaraan saapui OT:n etukomennuskunta, johon kuului saksalaisia OT-miehiä, sekä belgialaisia, ranskalaisia työvelvollisia, rakentamaan leiriä alueelle saapuville rakennusjoukoille. Komennuskunta pystytti ensin teltat ja aloitti pian parakkien kasaamisen. Etukomennuskunnan jälkeen alueelle saapui myös osasto puolalaisia työvelvollisia. Kun OT-leiri oli saatu valmiiksi, aloitettiin vankileirin rakentaminen, noin 500 metrin päähän OT-leiristä. Vankileirille tuotiin talvella 1943 ratatöihin määrättyjä neuvostoliittolaisia sotavankeja.⁶⁰⁷

Penttivaaran liikennepaikalle rakennettiin OT-leiri, jonka yhteydessä oli yksi veturitalli ja siihen liittyvät huoltorakennukset. Leirillä oli veturitallin lisäksi yhdistetty keittiö-ruokala, upseerien parakki, miehistöparakki, miehistöparakki, viestiryhmän teltta, kolme varastotelttaa ja pesutupa. OT-leirin komentajana toimi kapteeni Wolf ja sen vahvuuteen kuului noin 30 saksalaista ja 40-50 työvelvollista. Kesällä 1944 OT-leirin vahvuus oli yksi upseeri, 5 aliupseeria ja 36 miestä. Lisäksi vahvuuteen kuului kuusi puolalaista työvelvollista ja 322 neuvostoliittolaista sotavankia.¹¹

OT-leirin henkilöstö kanssakäyminen Penttilänvaaran kyläläisten kanssa oli alusta alkaen tiivistä ja ystävällismielistä. Leirin keittiöstä vastasi saksalainen kokki, joka oli aiemmin siviilissä toiminut erään berliiniläisen ravintolan kokkina, kirjurina Hans Bonge, varastonhoitajana toimi puolalainen Richard niminen työvelvollinen ja parturi oli puolestaan ranskalainen työvelvollinen. OT-leirillä työskenteli myös puolalaisia työvelvollisia ja ainakin kaksi belgialaista työvelvollista. Toinen belgialaisista oli Hoedt Raymond, joka tiettävästi oli yrittänyt pakoa useamman kerran ja jopa lyönyt itseään haavoittavasti puukolla.^79,607

Penttilänvaaran Kellarinmäessä oli saksalaisilla suuri kellari, johon Oulun Toppilan satamasta kuorma-autoilla kuljetetut perunat kipattiin. Saksalaiset toivat perunansa laivalla Saksasta Toppilan satamaan.⁷⁹

Kun kenttäradan rakennustöitä aloiteltiin Penttilänvaaran suunnalla loppu syksystä 1942, ratalinjan hakkuutyöllä, jota seurasi keväällä 1943 myös rinneleikkausten kaivaminen ja ratapenkan pohjatyöt. Tähän työhön saatiin avuksi kaivinkone, jota käytti puolalainen työvelvollinen. Lisäksi saksalainen viestiryhmä rakensi ratalinjaa myötäilevän puhelinlinjan (kaksoisjohto).^9,607

Penttilänvaaran suunnalla aloitettiin talvella 1943 suuri hakkuutyömaa, jonka vastaavaksi työnjohtajaksi määrättiin Mauno Ryynänen. Hakkuutyömaa eteni alkuun huonosti, sillä työmaalle osoitetuilla 15:sta saksalaisella hevosella, ei saatu tukkeja liikkumaan metsästä toivotulla tahdilla. Tämän vuoksi työmaalle toimitettiin Ivalosta viisi suomalaista hevosta, tukkien ajamisen vauhdittamiseksi.⁷⁹

Kenttäradan rakennustyöt etenivät Taivalkoskelta Kuusamon Penttilänvaaraan vuoden 1943 lopulla. Penttilänvaaran liikennepaikka rakennettiin vuosien 1943–1944 vaihteessa radan kilometrille 155,0. Liikennepaikan valmistuttua sen pituus oli 283 metriä, vaihteita oli neljä ja siellä työskenteli kolme asemamiestä (Kdo. Eisb.Pi.Kp.50).^9,11

Kun rata työt edistyivät kohti Kuusamoa, Rytisuon ylityspaikan (kilometrillä 162,7-163,2) ratapenkkaan kuljetettiin hiekkaa Isosuon Hanhosenvaaran soramontulta. Sora kuljetettiin kuuppavaunuilla jo rakennettua rataa pitkin työkohteelle.⁷⁹

OT-Penttilän vankileiri valmistui talvella 1943, noin 550 metriä länteen, kenttäradan ja Penttilänvaaran maantien risteyksestä. OT-Penttilän vankileirillä oli 12 suurta vaneritelttaa vankien majoittumista varten. Kaksinkertaisen piikkilanka-aidan sisällä oli myös yhdistetty keittiö-ruokala, sekä sauna, käymälä, suutarin kaksi telttaa ja kaksi sairastelttaa. Vankileiriä ympäröivä piikkilanka-aita oli noin kolme metriä korkea ja kahden aidan väliin jäävä alue oli noin 2–2,5 metriä leveä. Piikkilanka-aidan harjalla oli lisäksi ulospäin taivutettu noin 50–100 cm leveä lippa. Vankileirin nurkissa oli lisäksi vartiotornit.

Leirin ulkopuolella oli lisäksi kaksi varastoparakkia ja kaksi varastokorsua. Marraskuussa 1943 Penttilässä oli 344 sotavankia ja vielä kesäkuussa 1944, 328 sotavankia.^79,607 Vankileirin ulkopuolella, Penttilänvaaran maantien eteläpuolella oli vartioston majoitus. Vartiostolla oli upseeriparakki, kaksi miehistöparakkia ja kaksi varastotelttaa.

Penttilänvaaraan muodostui myös pieni joukkohauta, johon haudattiin 12 kenttäradalla työskennellyttä, eri syistä menehtynyttä neuvostoliittolaista sotavankia. Teloitettuja sotavankeja ei tiettävästi haudattu itse ratapenkkaan, vaikka sen suuntaisia tietoja eri aikalaishaastatteluissa onkin noussut pintaan. Penttilänvaaraan haudatut sotavangit, siirrettiin vuonna 1952 Kuusamon Rajavartioston alueella olevaan sotavankihautausmaalle.

Säkkinen (161,3 km)

Säkkiseen rakennettiin viimeinen ns. ohitusliikennepaikka, ennen Kuusamon matkustaja-asemaa.⁵⁰² Liikennepaikka rakennettiin keväällä 1944, 315 metrin mittaiseksi. Myös täällä oli neljä vaihdetta, kaksi liikennepaikan molemmissa päissä ja paikalla työskenteli neljä asemamiestä. Säkkisessä on myös soranottopaikka (molemmin puolin rataa), josta otettiin soraa rakennettavaa ratapenkkaa varten. Kesällä 1944 Säkkisen liikennepaikalla työskenteli rakennuspioneeripataljoona 62:n 1. komppania, jonka osaston vahvuus oli 13 aliupseeria ja 108 miestä.¹¹

Jokilampi

Jokilammella ei eräistä lähteistä poiketen ollut virallista kenttäradan liikennepaikkaa.⁵⁰² Paikalle on kyllä tehty harjuun leveä rinneleikkaus, mutta tuplakiskoparia sinne ei koskaan asennettu. Jokilampien välisen puron yli oli myös rakennettu siltarumpu ja Alimmaisen Jokilammen rannalla oli saksalaisten korsu, joka on ilmeisesti toiminut saunana.⁵⁰⁰

Pistoraiteen rakentaminen kohti Kuusamon kirkonkylää

Saksalaisilla oli tarkoitus rakentaa pistoraide Sänkikankaalta (Kuusamo B), noin viiden kilometrin päässä sijaitsevan Kuusamon kirkonkylän kautta Nilonkankaalle ja sieltä edelleen Kuusamojärven pohjoispuolelle, Vänrikinniemelle. Vänrikinniemellä sijaitsi saksalaisten suuri huoltokeskus. Työt pistoraiteen rakentamiseksi ehdittiin aloittaa kesällä 1944, ennen kuin kenttärata hankkeesta luovuttiin.^500,505

Myös Vääräjoen yli vievän rautatiesillan rakennustyöt aloitettiin. Toranginahossa valmistui n. 200 metriä ratapenkkaa ja työt harjun leikkaamiseksi rataa varten pääsivät alkuun. Lopottiin rakennettiin (lähellä Kuusamon keskustaa) noin sata metriä ratapenkkaa. Myös Vänrikinniemessä rakennettiin yksi rautatierumpu Ruunapuron yli ja radan kulkulinjat paalutettiin.⁵⁰⁶ Saksalaisten vetäydyttyä Kuusamosta syksyllä 1944, pistoraiteen rakentaminen jäi kesken, kuten myös radan jatkaminen Kiestinkiin.⁵⁰⁰ Lue lisää: kenttäradan pistoraide Kuusamon kirkonkylään

Lähdeluettelo

• - 9. Elintilan junailijat - Rautateitä ja hallintoa jatkosodan vuosina, Matti Haro
• - 11. Heeres Feldbahnen - Heeresfeldbahnstrecken in Finnland 1942-1944, Alfred B. Gottwaldt, 1986
• - 29. Kenttäradan monet kasvot, Saksalaisten kenttärata 1942-1944 Hyrynsalmelta Kuusamoon, Jaakko Heikkinen, 1998
• - 79. Sotilas, siviili ja sotavanki – Ylä-Kainuun ja Koillismaan traaginen kenttärata, Jouni Kauhanen
• - 500. Haastattelut Aarre Kinnunen, 1985–2001
• - 505. Haastattelu Tauno Kallunki, 27.12.2003
• - 506. Haastattelu Tauno Vanttaja, 3.2.2003 ja 2.6.2004
• - 607. “Saksalaisajan” vuodet 1942–44 Kuusamossa, url: http://www.kirjastofirma.fi, 9.4.2020
• - Maaston inventoini Tapio Heiskanen, 2014, 2021
• - Pertti Hyvärisen laatima piirros OT-Penttilän vankileiristä

1.5.2002 15:11 (5.5.2023 09:21)