Kenttäradan rakentajat – rakentajajoukot

Hyrynsalmi–Kuusamo kenttärataa oli rakentamassa, sangen kirjava joukko ihmisiä. Kenttäradan suunnittelusta, töiden valvonnasta ja teknisimpien töiden suorittamisesta vastasivat saksalaiset pioneerijoukot. Suurimman työvoiman muodostivat kuitenkin neuvostoliittolaiset sotavangit ja puolalaiset työvelvolliset. Puolalaiset työvelvolliset kuuluivat Organisation Todt (OT) alaisuuteen. OT:n riveissä työskenteli myös joitakin ranskalaisia ja belgialaisia työvelvollisia. Myös suomalaisia näkyi ratatyömaalla, Polar oy:n kirjoilla. Ratatyömaalla nähtiin aika-ajoin jopa saksalaisia rintamasotilaita auttamassa töiden edistymisessä, sekä saksalainen kurikomppania. ⁵⁰⁰

Saksalaisen ohjesäännön mukaan kenttärataa rakentavan yksikön (Rautatiepioneeripataljoona) määrävahvuus oli 1 250 miestä ja pidemmän radan rakentamiseen tarvittavan henkilöstön määrä oli 1 825 miestä. Tämän vahvuisen yksikön täytyi pystyä päivässä, normaali oloissa rakentamaan neljä–viisi kilometriä kenttäradan alusrakennetta.⁹

Saksalaiset

Kenttäradan rakennustöiden suorittaminen oli Saksan Lapin armeijan (AOK Lappland, myöh. 20.Gebirgsarmee) pioneerijoukkojen vastuulla. Rautatiepioneeripataljoona 62:n vahvuus huhtikuussa 1943 oli 1 143 miestä. Tämän lisäksi rataa rakensi Organisation Todt (OT) työjärjestön henkilöstöä. OT:n riveissä työskenteli ammattihenkilöstöä, apumiehiä, työvelvollisia, rangaistusvankeja sekä eri kansallisuuksia edustavia sotavankeja. Huhtikuussa 1943 ratatyömaan työvoima käsitti 5 702 henkilöä, mutta erään arvion mukaan heistä yhtä aikaa työssä oli parhaimmillaan 3 953 henkilöä.^{29, 164}

• • Organisation Todt
• • OT-Einsatz Finnland
• • OT-Einsatz Kuusamo

Työvelvolliset ja sotavangit

Sotavangeista suurimman ryhmän muodostivat neuvostoliittolaiset, joita oli enimmillään ratatöissä noin 2 000. Syksyllä 1942 kuljetettiin ratatöihin Rostovin alueelta sotavangeiksi saatuja ukrainalaisia (386 miestä) ja kirgiisejä. Rataa rakentamaan tuotiin myös työvelvollisia, noin 800 puolalaista, sekä joitakin tšekkejä, ranskalaisia ja belgialaisia. Puolalaisia työvelvollisia oli ratatöissä huhtikuussa 1943 kaikkiaan 487 miestä.¹⁶⁴

Sotavankien kohtelu oli kovaa ja väitetään, että vankeja kuopattiin jopa ratapenkkaan. Saksan maavoimien (Wehrmacht) vartiomiesten olisi kuitenkin tulliut kohdella vankeja säädetyn vartiointiohjeen mukaan.¹⁶⁴ Saksalaisten vartioiden ylläpitämä kuri, sotavankeja kohtaan oli siis erittäin kovaa ja ankarasta kurista ja kovasta työtahdista johtuen useat vangit yrittivät pakoa, mutta suurin osa heistä saatiin kiinni. Kiinni jääneiden kohtalo oli kuolema, kuten työtehtävistä kieltäytyneidenkin. Suomalaiset siviilit usein säälivät vankien kovaa kohtaloa ja yrittivät auttaa ruokaa antamalla. Tämäkin oli kuitenkin kielletty ja ruoan vastaan ottamisesta rangaistiin ankarasti. Kuolleet vangit haudattiin pääasiassa radan varteen, joidenkin kertomuksien mukaan jopa ratapenkkaan. Tämän vuoksi kenttärata sai paikalliselta väestöltä nimityksen ”Kuolemanrata”.

Lisätyövoima

Vaikeat korpiolosuhteet hidastivat merkittävästi radan rakentamista, niinpä saksalaiset joutuivat lisäämään asteittain työvoiman määrää. Lisätyövoimaa he saivat mm. omista kurikomppanioista. II kurikomppania siirrettiin Sallasta Kuusamoon rakentamaan rataa. Komppanian vahvuus oli noin tuhat miestä (toisen lähteen mukaan noin 600 miestä, joista vain noin sata selvisi hengissä). Lisätyövoiman saanti oli kuitenkin tilapäinen, sillä syksyllä 1942 saapunut kurikomppania siirrettiin jo maaliskuussa 1943 Baltiaan. Joitakin kurikomppanian miehiä jäi tästä huolimatta vielä rakentamaan kenttärataa. Mainittakoon vielä, että kurikomppaniassa palveli erään saksalaisen sukellusveneen miehistö, korkean upseerin Oskar Muran johdolla.^{152, 164}

Kapitän Zur See - Oskar Mura

Oskar Mura oli ilmeisesti everstin arvoinen sukellusveneupseeri Saksan merivoimissa. Hän joutui pahamaineiseen saksalaiseen kurikomppaniaan, ilmeisesti kieltäydyttyään noudattamasta Hitlerin käskyä eliminoida upotettujen laivojen miehistöt, jotta nämä eivät voisi paljastaa sukellusveneen sijaintia. Hän oli siis saksalaiseen kurikomppaniaan komennettuna, rakentamassa kenttärataa, kuten koko hänen komentamansa sukellusveneen miehistökin.⁵⁰⁰

Toisen tarinan mukaan Oskar Mura miehistöineen, olivat huollosta tulleesta sukellusveneestä löytäneet jälleen "uuden" vian, jotta merelle lähtö viivästyisi. Sodan lopulla tällainen toiminta tulkittiin itsesuojeluvaistoksi suurten tappioiden vuoksi. Noin 1 300 sukellusveneestä upposikin noin 800. Korkeat tappiot johtuivat liittoutuneiden tutkakaluston ja sukellusveneiden torjuntamenetelmien nopeasta kehityksestä.¹⁵²

Olipa syy mikä tahansa, Kapitän Zur See Oskar Mura joutui kurikomppanian mukana Hyrynsalmi-Kuusamo kenttäradalle. Hän ei selviytynyt hengissä kurikomppanian erittäin kovassa kohtelussa. Mura oli erään italialaisen aatelissuvun, Saksassa asuvan haaran viimeinen miespuolinen jäsen. Sodan jälkeen suvun jäsenet yrittivät selvittää Oskar Muran hautapaikkaa, mutta se ei selvinnyt. Muran sisarenpoika Erich Schepelamn saapui vuonna 1975 Taivalkoskelle etsimään Muran hautaa, koska suku halusi haudata hänet Saksaan. Hautaa ei kuitenkaan koskaan löydetty.^{79, 152}

Arvellaan, että Mura on haudattu monen muun radanrakentajan tavoin Isokummun ja Kuusamon välille. Häntä ei ilmeisesti pakotettu työhön, mutta pidettiin tiukassa vartioinnissa. Saksalaisten vartiomiesten suhtautuminen kurikomppanioihin komennettuihin oli toisinaan erittäin kovaa ja julmaa. Kuolleisuus kurikomppanioissa, olikin erittäin korkea.¹⁵²

Suomalaiset

Pääosa kenttäradalla työskennelleistä suomalaisista kuului Polar oy:n palkkalistoille. Polar oy:n tehtävänä oli kenttäradan liikenne- ja asemarakennusten, sekä majoitusparakkien toimittaminen ja pystyttäminen. Huhtikuussa 1943 palkattujen suomalaisten määrä oli 116 henkilöä.^{29, 164}

Rakentajajoukkojen organisaatio

Kenttäradan rakentamista johti Saksan Lapin armeijan pioneerikomentaja. Pioneerikomentajan käytössä radan rakentamiseksi oli 6. pioneerirykmentti, johon kuului rakentajapataljoonia ja erillisiä pioneerikomppanioita, sekä Organisation Todt rakentajajoukot, jotka muodostuivat työvelvollisista (OT-Fremdarbeiter) ja neuvostoliittolaisista sotavangeista (Kriegsgefangene).^{9, 11}

• • 13. rautatiepioneeripataljoona (Eisb.Pi.Batl.(mot) z.b.V.13)
• • 50. rautatiepioneerikomppania (Eisb.Pi.Kp.50)
• • 62. rakennuspioneeripataljoona (62.Bau.Pi.Batl)
• • 409. rakentajapataljoona (409.Bau.Batl.)
• • 429. rakentajapataljoona (429.Bau.Batl.) – Korvua
• • 191. vahvennettu vankityöpataljoona – Kuusamo
• • OT-Einsatz Finnland – Isokumpu–Kuusamo

Pioneerirykmentin esikunnan (Pi.Rgt.Stab z.b.V. 6) vahvuus 1.2.1943, oli viisi upseeria, 11 aliupseeria, 27 miestä ja kolme vapaaehtoista (Hiwi), yhteensä 46 henkilöä. 1.2.1944 esikunnan vahvuus oli kaksi upseeria, 21 aliupseeria ja 80 miestä, yhteensä 103 henkilöä.

13. rautatiepioneeripataljoona – Eisenbahn-Pionier-Bataillon (mot.) z.b.V. 13

13. rautatiepioneeripataljoonan esikunta (Eisb.Pi.Btl.Stab (mot.) z.b.V. 13) johti kenttäradan rakennustöitä, komentajanaan majuri Elwle. Myöhemmin pataljoonan komentajaksi tuli majuri Wildung. Pataljoonan esikunta oli sijoitettu Taivalkoskelle.^{11, 164} Pataljoonan esikunnan vahvuus 1.6.1944 oli kahdeksan upseeria, yhdeksän aliupseeria, 27 sotamiestä, yhteensä 44 henkilöä. Sen käytössä oli viisi henkilöautoa, kolme moottoripyörää ja kolme kuorma-autoa. Aseistukseen kuului henkilökohtaisten aseiden lisäksi yksi konekivääri ja kaksi merkinantopistoolia.

50. rautatiepioneerikomppania – Eisenbahn-Pionier-Kompanie 50

50. rautatiepioneerikomppania (50.Eisb.Pi.Kp) oli tarkoitettu radan liikennöintiin, joten sen henkilöstöstä asetettiin veturien kuljettajat ja liikennöintipaikkojen miehistö. Rakennusneuvos eversti Vehlerin komentama komppania oli aluksi sijoitettu Hyrynsalmelle. Sen vahvuus 283 miestä (4+28+251) ei kuitenkaan riittänyt sille asetettuun tehtävään, joten lisäresursseja se sai 62. rakennuspioneeripataljoonalta.¹¹ Radan liikennöintiä varten, sille alistettiin myös 20. kenttäratakonepajakomppania (Feldbahn-Werkstat-Kompanie 20) ja kenttärataveturikomppania. 50. rautatiepioneerikomppanialla oli 2.12.1942 käytössään 53 kenttärataveturia.¹⁶⁴ Komppanian vahvuus 1.6.1944 oli 6+37+289, eli yhteensä 332 henkilöä.

62. rakentajapioneeripataljoona – 62.Bau.Pionier-Bataillon

62. linnoituspataljoona (62.Festung.Bataillon) perustettiin 26.8.1939 Offenburgissa, RAD-työpalvelujoukoista. Pataljoona laivattiin toukokuussa 1942 Danzigista Hankoon. Sieltä se siirrettiin edelleen Oulun kautta Kuusamon Vanttajaan 20.5.1942. Alkuun pataljoona osallistui Kuusamo–Kiestinki huoltotien kunnostamiseen.^{9, 303}

Pataljoona määrättiin rakentamaan kenttärataa ja sai 1.9.1943 uuden nimen, 62. rakennuspioneeripataljoona (62.Bau.Pi.Batl).⁹ 1.9.1943 pataljoonaan sijoitettiin 25 ukrainalaista vapaaehtoista työvelvollista (Hilfswilliger, lyh. Hiwi).⁴¹⁶ 62. rakentajapioneeripataljoona otti osaa itse radan rakentamiseen, mutta myös radalla liikennöintiin, sillä 50. rautatiepioneerikomppanian resurssit eivät riittäneet kaikille kenttäradan liikennepaikoille.¹⁶⁴ 62. rakennuspioneeripataljoona rakensi joulukuussa 1943 kenttärataa Kuusamossa ja sille alistettiin avuksi sotavangeista koottu työkomppania (2./L.S.Batl. 309).1.6.1944 pataljoonan vahvuus oli 1135 miestä.⁴¹⁶

191. vahvennettu vankityöpataljoona – 191.Kgf.-Arbeitsbataillon

Neuvostoliittolaisista sotavangeista koottu 191. vahvennettu vankityöpataljoona työskenteli kenttäradalla OT-Einsatz Finnlandin alaisuudessa. Sotavankien tehtävänä oli lähinnä kaikkein raskaimpien töiden tekeminen, kuten ratapenkan lapiointityöt. Pataljoonan 1.- ja 2. komppania sijoitettiin kesäkuussa 1943 Kuusamoon (Penttilä–Käsmä–Sänkikangas alueelle) ja ne tukeutuivat alkuun sairaanhoidossa ja osin ruokahuollossakin saksalaiseen kenttäsairaala 662:een (Feldlazarett 662).⁴¹⁶ Pataljoona poistui Kuusamosta 12.9.1944, kun sen pääosat (1., 3. ja 4. komppania) Kuusamon kirkonkylän läpi, kohti Rovaniemeä.⁴⁰⁰

409. rakentajapataljoona – 409.Bau.Pi.-Bataillon

409. rakentajapataljoona osallistui kesäkuussa 1942 Kuusamo–Kiestinki huoltotien kunnossapitoon.³⁰³ 12.8.1943 pataljoonan 1. komppania (1./Bau.Batl. 409) alistettiin SS-vuoristodivisioona Nordille (SS-Gebirgs-Division Nord) ja sen tehtäväksi tuli taisteluhautojen kaivaminen. Elokuun 1943 lopulta alkaen, koko pataljoona oli Kiestingin suunnalla rakentamassa asemia. Pataljoona rakensi asemia vielä lokakuussa, jolloin pataljoonasta tuli 409. rakentajapioneeripataljoona (Bau.Pi.-Batl.409).^{438, 482} Joulukuun 1943 lopulla pataljoona oli kenttäradan rakennustöissä ja sen avuksi määrättiin sotavankiosasto (2./309.Kgf.Lager).⁴¹⁶ Sotavankiosasto jäi pataljoonan käyttöön elokuuhun 1944 asti. Sotavangit pyrkivät tämän tästä karkaamaan ja 8.8.1944 sattui tapaus, kun kuusi sotavankia tappoi kaksi vartijaa ja pakenivat, vartioiden Mauser K98k -kiväärit mukanaan. Pataljoonan vahvuus 31.5.1944 oli 946 miestä (ups 17 + au 99 + mieh. 770 + 60 Hiwiä = 936).³¹²

429. rakentajapataljoona – Kgf.Bau.Batl. 429 (K)

Rakentajapataljoona 429 (K) koottiin neuvostoliittolaisista sotavangeista. Pataljoonan osallistuminen ratatöihin oli melko vähäistä, sillä se oli määrätty pääosin huoltoteiden kunnostustöihin. Pataljoonan vahvuus 1.2.1944 oli, kuusi upseeria, 67 aliupseeria, 120 miestä, eli 193. Lisäksi pataljoonan vahvuudessa oli 722 sotavankia.

I/GJR 206

Ratatöiden jouduttamiseksi asemasota vaiheessa elokuussa 1942, siirrettiin Kiestingistä töihin yksi pataljoona 7. vuoristodivisioonan (7.Gebirgs-Division) vuoristojääkärirykmentti 206:sta (I/GJR 206).²⁹

Työvoiman määrä

Lähdeluettelo

• - 9. Elintilan junailijat - Rautateitä ja hallintoa jatkosodan vuosina, Matti Haro
• - 11. Heeres Feldbahnen - Heeresfeldbahnstrecken in Finnland 1942-1944, Alfred B. Gottwaldt, 1986
• - 29. Kenttäradan monet kasvot, Saksalaisten kenttärata 1942-1944 Hyrynsalmelta Kuusamoon, Jaakko Heikkinen, 1998
• - 79. Sotilas, siviili ja sotavanki – Ylä-Kainuun ja Koillismaan traaginen kenttärata, Jouni Kauhanen
• - 152. Kansa Taisteli 5/1985, Saksalaisten lennokas kenttärata, Aaro Salmela
• - 164. Resiina 4/1990, Kuusamon kenttärata, Matti Haro
• - 303. III AKE Pioneeritoimisto sotapäiväkirja n:o 2 16.1.1942 – 19.6.1942
• - 312. KUU IS Piirin sotapäiväkirja 13.9.1943–11.9.1944
• - 400. Kriegstagebuch AOK Norwegen, mikrofilmi F8/2631
• - 408. Kriegstagebuch (Geb.) AOK 20, Mikrofilmi T312/R1055, 01.04.1944-30.06.1944
• - 416. Kriegstagebuch Geb. AOK 20, 1.7.-31.12.1943, T-312/R1049
• - 438. Kriegstagebuch XVIII Gebirgs-Armeekorps, mikrofilmi F69/609, 1.10.-31.12.1943
• - 482. Kriegstagebuch 7.Gebirgs-Division, mikrofilmi F40/450 (T-315/R450)
• - RH 20-20-85 (GEB.AOK 20), Juni 1944
• - 500. Haastattelut Aarre Kinnunen, 1985–2001
• - Kriegstagebuch AOK 20, mikrofilmi T-312/R1056

1.5.2002 15:11 (14.8.2023 08:17)