Sd.Kfz.10/5
Yleistä
Alun perin puolitela-ajoneuvojen konseptin suunnitteli saksalainen diplomi-insinööri Ernst Kniepkamp, sotilasajoneuvojen laitoksella (Wa Prüf 6). Ajoneuvovalmistaja Demag suunnitteli vuonna 1934, puolitela-ajoneuvon Sonderkraftwagen 10 (Sd.Kfz.10), toiselta nimeltä leichter Zugkraftwagen 1t (le.Zgkw. 1t). Vuonna 1938 valmistui malli Sd.Kfz.10 Type D7, josta tuli pääasiallisin malli. Ajoneuvo oli tarkoitettu lähinnä maastokelpoiseksi tykinvetäjäksi, jolla oli tarkoitus vetää ensisijaisesti 2cm Flak 30 ilmatorjuntatykkiä, 7.5cm le.IG -jalkaväkitykkiä ja 3.7cm Pak 36 panssarintorjuntatykkiä. Ajoneuvoon mahtui kahdeksan henkilöä varusteineen.
Pian huomattiin, että Sd.Kfz.10 ajoneuvoalustalle voitiin helposti asentaa kevyt ilmatorjuntatykki 2cm Flak 30. Raskaammat Sd.Kfz.6 ja 7 malliset puolitela-ajoneuvot olisivat soveltuneet tehtävään paremmin, mutta ne tarvittiin raskaiden kenttätykkien vetäjiksi. Sd.Kfz.10/4 -prototyyppi (2cm Flak 30) kehitettiin jo vuonna 1935 ja se otettiin tuotantoon vuonna 1938. Sd.Kfz.10/5, johon asennettiin parempi 2cm Flak 38 ilmatorjuntatykki, otettiin tuotantoon vuonna 1943. Tässä mallissa oli myös miehistön suojausta parannettu. Tykin suojakilpi oli valmistettu 8 mm vahvasta teräslevystä, jonka tarkoituksena oli suojata miehistöä lähinnä kiväärikaliiperisten aseiden tulelta. Lisäksi myös ajoneuvon ohjaamo oli panssaroitu edestä ja sivuilta.
Ampumatarvikkeiden kuljetusta varten, ajoneuvon perään kytkettiin ammusperävaunu (Sonderanhäger 51 - Sd.Ah.51), johon pystyi lastaamaan 640 ammusta
