Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Olemme tutkineet Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Tarkoituksena on koota kyseisen alueen koko
sotahistoria, tälle verkkosivustolle.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään sotatoimialueen, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
2cm Flak 30 'Grünewald'
Yleistä
2cm Flak 30 kevyen ilmatorjuntatykin suunnittelivat 1930-luvun alussa saksalaiset Fritz Herlach ja Theodor Rakula. Tykin ampumatarvikkeena oli Rheinmetall-Borsig A.G. asekonsernin asiantuntijoiden Sveitsin Solothurnin tehtaalla 1920-luvulla suunnittelema 20x138B -vyökantapatruunaa. Berlin-Suhler Waffen- und Fahrzeugwerke kehitti tykkiin yksiakselisen, kahdella pyörällä olevan vetolavetin (Sonderhänger 51, eli Sd.Ah 51).
2cm Flak 30 otettiin tuotantoon Rheinmetall-Borsig A.G. asekonsernin, Düsseldorfin tehtaalla vuonna 1934. Tuotanto jatkui aina vuoteen 1939 asti. Ensimmäiset tykit jaettiin vuosina 1934–1935 Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) ilmatorjuntajoukoille. Saksan armeija otti tykin palveluskäyttöön ja käytti niitä lähi-ilmatorjunnassa. Saksan laivastolla (Kriegsmarine) oli tykistä oma versio, 2cm C/30. Asetta testattiin ensikerran taistelutilanteessa Espanjan sisällissodassa vuonna 1936.
Myöhemmin tykistä kehitettiin uudempi malli 2cm Flak 38, josta tuli Saksan armeijan yleisin kevyt ilmatorjuntatykki. 2cm Flak 38:sta kehitettiin edelleen vuoristojoukoille sopiva 2cm Gebirgsflak 38 ja erittäin tulivoimainen neliputkinen 2cm Flakvierling 38.
Vaikka 2cm Flak 30 olikin erinomainen ase matalalla lentäviä ilmamaaleja ja todella tehokas vihollisen elävää voimaa vastaan, oli siinä myös puutteensa. Se ei ollut talvisissa kenttäolosuhteissa täysin toimintavarma, kärsien lähinnä syöttöhäiriöistä ja voiteluongelmista. Sen tulinopeus ei myöskään ollut riittävä enää 1930-luvun lopun lähestyessä nopeasti lentäviä kohteita vastaan.
2cm Flak 30 'Grünewald'. Kuva TH 2002
Toiminta
Tykki toimii ns. lyhytrekyyliperiaatteella. Rekyyliä säätelee pikakiinnitteinen suujarru. Suujarrun halkaisija uusissa tykeissä oli 41 mm. Kun tykki oli ns. sisään ammuttu, vaihdettiin suujarru hieman pienempään (halkaisija 35 mm).
Kun tykki tuodaan ajolavetilla ampuma-asemaan, voidaan sillä ampua suoraan lavetin päältäkin, mutta yleensä se lasketaan lavetilta Y-muotoiselle säädettävälle alustalle. Ampuma-alusta on laakeroitu ja mahdollistaa tulituksen 360 asteen sektorissa. Tykki suunnataan kahdella käsipyörällä. Sivusuuntauspyörä (pyörittää tykkiä sivusuunnassa 360) on tykin takana ja sitä kääntää tykin suuntaaja. Tykin koron (-12 - +90º) määräävä suuntapyörä on ylälavetin oikeassa sivulevyssä.
Tähtääminen tapahtuu Flakvisier 35 -tähtäinlaitetta käyttäen. Flakvisier 35 on Carl Zeissin valmistama heijastustähtäin. Ampujan ei tarvinnut huolehtia ennakosta, vaan tarkoitus oli pitää maali keskellä tähtäintä. Tätä tähtäintä käyttäen tulta korjattiin valojuovapatruunoiden avulla. Yksinkertaisempi Linevisier 21 oli ennakkotähtäin. Siinä ennakko arvioitiin ennakkoasteikkoa käyttäen.
Tykki laukaistaan laukaisupolkimilla (liipaisin). Laukaisupolkimia on kaksi, tykin peräkappaleen molemmin
puolin. Vasemmanpuoleinen liipaisin vapautta sarjatulen, oikean puoleisella ammutaan kertatulta.
Toisen maailmansodan alussa 1.9.1939 Saksan ilmavoimilla oli käytössään 6 072 kpl 2cm Flak 30 ja 38 kevyttä ilmatorjuntatykkiä. Tykkien määrä kohosi nopeasti sodan jatkuessa, sillä näitä tykkejä valmistettiin sodan loppuun mennessä kaikkiaan noin 144 000 kpl.
Saksan ilmailuministeriö suostui syyskuussa 1939 myymään Suomeen 134 kpl 2cm Flak 30 ilmatorjuntatykkiä. Kauppasopimus allekirjoitettiin 19.10.1939 ja ensimmäiset 30 tykkiä saapuivat maahan juuri ennen talvisodan alkua 24.–25.11.1939. Näiden tykkien mukana tuli myös 100 000 ammusta. Lisäksi Suomeen saatiin tuotua 20 tykkiä Ruotsin kautta joulukuun 1939 alussa. Loput tilatuista tykeistä jäivät saapumatta Neuvostoliiton painostuksen vuoksi (nootti Saksalle 9.12.1939). Hankitut tykit olivat mukana talvisodan taisteluissa (1939–1940). Suomen armeijan nimike tykille oli 20 ItK/30 BSW. Suomeen tuodut tykit olivat Rheinmetall A.G:n kaupallista sarjaa 2cm MK ST 51, eikä niissä ollut mukana suojakilpiä.
Talvisodassa 20 Itk/30 kevyet ilmatorjuntatykit oli sijoitettu pääosin raskaisiin ilmatorjuntakonekiväärikomppanioihin. Ne olivat Suomen armeijan pääasiallinen 20 mm ilmatorjunta-ase. Niillä ammuttiin alas 104 puna-armeijan lentokonetta, käyttäen keskimäärin 474 ammusta jokaista alasammuttua lentokonetta
kohti.
Jatkosodan aikana suoritetun uudelleen organisoinnin yhteydessä kevyet ilmatorjuntapatterit muodostettiin ns. sekapattereiksi. Näissä pattereissa oli kaksi jaosta, joista toisella oli aseistuksena 20 ItK/30 / 20 Itk/38 ja toisella 40 mm Boforsit.
Kaikki Suomeen toimitetut 20 ItK/30 (2cm Flak 30) ilmatorjuntatykit selvisivät talvi- ja jatkosodista. Ne olivat puolustusvoimien käytössä aina 1960-luvulle asti, jolloin ne varastoitiin aina 1990-luvulle asti. Ainakin osa ”varastoiduista” aseista oli käytössä Lohtajan ilmatorjuntaleirillä vielä vuonna 1989.
AOK Norwegen
Pohjois-Suomeen kesällä 1941 saapuneella saksalaisella AOK Norwegenin (myöh. AOK Lappland) ilmatorjuntajoukoilla oli käytössään useita kymmeniä, keveitä ilmatorjuntatorjuntatykkejä (2cm Flak 30 ja 38). Nämä kevyet ilmatorjuntatykit oli tarkoitettu lähinnä kohteiden lähitorjuntaan. Niitä käytettiin myös satunnaisesti jalkaväen tukiaseena, vihollisen elävää voimaa, sekä panssaroimattomia kohteita vastaan.
Suomeen saapuneista divisioonista, ainoastaan SS-Division Nordilla oli oma ilmatorjuntaosasto. Muille divisioonille armeijakunnat jakoivat ilmatorjuntapattereita tarpeen mukaan.
SS-Division Nord
Saksalainen SS-Division Nord toimi vuosina 1941–1944 Kiestingin suunnalla. Divisioonan ilmatorjuntaosasto kevyt patteristo oli aseistettu 2cm Flak 30 ja 38 tykein (12 kpl). Keveitä ilmatorjuntatykkejä käytettiin Kiestingin suunnalla lähinnä tärkeiden siltojen, ammusvarikkojen ja mm. Kiestingin jäälentokentän suojana.
2cm Flak 30 'Grünewald' trailerin (Sonderanhänger 51, eli Sd.Ah 51) päälle asennettuna. . Kuva: SA-kuva 165595
SS-Division Nord a-tarviketilanne
Pvm
Ammus
Joukoilla
Varastolla
Kulutus (15 pv aikana)
- 24.06.1941
2cm Sprgr
1 800
-
-
- 24.06.1941
2cm Pzgr
6 300
-
-
- 15.09.1941
2cm Sprgr
7 200
28 400
230
- 15.09.1941
2cm Pzgr
2 700
11 600
220
- 15.09.1941
2cm PzGr 40
0
0
0
- 15.11.1941
2cm Sprgr
28 200
50 500
3 329
- 15.11.1941
2cm PzGr
8 700
19 700
420
- 15.11.1941
2cm PzGr 40
0
0
0
- 30.11.1941
2cm Sprgr
28 200
61 797
0
- 30.11.1941
2cm PzGr
8 700
31 239
160
- 30.11.1941
2cm PzGr 40
0
0
0
- 26.10.1942
2cm Sprgr
12 600
91 884
0
- 26.10.1942
2cm PzGr
3 600
19 057
0
- 26.10.1942
2cm PzGr 40
798
1 128
0
Lähdeluettelo
- Air Defences of World War II, url: http://ww2.guide.com/flak.shtml, 15.5.2005
- Feldgrau.com, Research on the German Armed Forces 1918–1945, url: http://feldgrau.com, 30.11.2005
- Merkblatt für die Munition der 2cm Waffen, H.Dv.481/2, 20.4.1943