Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Olemme tutkineet Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Tarkoituksena on koota kyseisen alueen koko
sotahistoria, tälle verkkosivustolle.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään sotatoimialueen, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
76mm Model 1902 (76 K/02)
Yleistä
76mm kevyen joustolavettisen kanuunan (76-мм дивизионная пушка образца 1902 года) suunnitteli venäläisen Putilovin asetehtaan suunnittelijat L. A. Bishjakov, K. I. Lipinskij ja K. M. Sokolovskij. Suunnittelun pohjana oli aiempi 76 K/00 kanuuna.
76.2mm m/02 -kenttäkanuunan (3-djujmovaja pushka obr. 1902) valmistus aloitettiin Venäjällä 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan aikana tämä tykki oli tsaarin keisarillisen tykistön yleisin ase. Samalla se oli venäjän tykistön ensimmäinen joustolavettinen tykki. Tykin valmistus lopetettiin vuonna 1931.
Vaikka 76.2mm m/02 on joustolavettinen (nestehidastin ja joustin palautin), eli tykin ei tulisi laukaistaessa liikkua tuliasemassaan, oli käytäntö toinen. Ammuttaessa tykki liikkui hieman rekyylin voimasta ja se oli suunnattava jokaisen laukauksen jälkeen uudelleen. Tämä seikka vaikutti tietenkin tulinopeuteen. Tulinopeus oli 8-15 laukausta minuutissa, joka riippui paljolti tykkimiehistön koulutuksen laadusta. Tykkiä pidettiin yleisesti kestävänä ja luotettavana.
76mm M1902 sotatoimissa
76mm kanuuna oli mukana sotatoimissa ensimmäisen kerran vuonna 1905 käydyssä sodassa Japania vastaan. Vuosina 1914–1917 kanuunaa käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan ja Itävalta-Unkarin joukkoja vastaan. Kanuuna oli luonnollisestikin mukana myös Venäjän sisällissodassa vuosina 1917–1918. Venäjän sisällissodassa kanuunaa käytettiin jopa panssarintorjunnassa, ranskalaisia Renault FT-17 ja brittiläisiä Mk V tankkeja vastaan. Tykkiä käytettiin panssarintorjunnassa myös vuonna 1920 käydyssä sodassa Puolaa vastaan.
Neuvostoliitto modernisoi 76mm kanuunat, tai ainakin osan niistä. Uusi tyyppimerkintä uusitulle aseelle oli 76mm M1902/30. Puna-armeija käytti toisessa maailmansodassa molempia 76mm kanuunamalleja. Vuonna 1941 oli puna-armeijan käytössä vielä 2 066 kpl, vanhan mallista 76mm M1902 kanuunaa.
Puolan armeijalla oli 89 kpl 76mm M1902 kanuunaa käytössään 1.9.1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Tykit ottivat osaa ainakin Westerplatten taisteluun sodan ensi päivinä. Myös Suomen ja Estonian armeijoilla oli käytössään 76mm M1902 kanuunoita. Nykypäivänä 76 K/02 on esillä seuraavissa suomalaisissa museoissa; Raatteenportti Suomussalmi, Sotamuseo Helsinki ja Suomenlinnan sotahistoriallinen museo Helsinki.
76mm sirpalekranaatti hajosi kohteessa noin 200:aan, keskimäärin noin seitsemän gramman painoiseen sirpaleeseen. Sirpaleet oli tarkoitettu vihollisen elävää voimaa vastaan ja ne olivat
tappavia useiden kymmenien metrien päässä räjähdyksestä. Sirpalekranaatti sopi myös 76 RK/27 ja 76 RK/27-29 jalkaväkitykkeihin.
Läpäisykyky
Läpäisykyky eri etäisyyksillä
Ammus/iskukulma
Tyyppi:
Paino:
Nopeus:
Etäisyys:
(kg)
(m/s)
100 m
500 m
1000 m
1500 m
2000 m
- psa-VJ4 / 70°
AP-T
6.3
590 ?
95 mm
85 mm
75 mm
65 mm
60 mm
- venäl. / 90°
AP-T
6.3
590 ?
80 mm
73 mm
64 mm
55 mm
48 mm
- venäl. / 60°
AP-T
6.3
590 ?
65 mm
59 mm
51 mm
43 mm
39 mm
Suomessa
Suomen armeija sai käsiinsä eri keinoin, 179 kanuunaa vuonna 1918. Suomen armeijassa kanuuna sai nimityksen 76 K/02 (76mm K/02), tykkimiesten suussa "nolla kakkonen". Ensimmäiset laukaukset Suomen armeija ampui vapaussodassa 3.2.1918 klo 9.20, everstiluutnantti V. Nenosen johdolla, Oulun valtauksen yhteydessä. Tykki oli saatu sotasaaliina 28.1.1918 venäläiseltä 106. divisioonalta.
Vuonna 1931 ostettiin 11 tykkiä, joten talvisotaan lähdettäessä armeijalla oli 200 kpl 76 K/02 -kanuunaa. Talvisodassa menetettiin 21 tykkiä ja sotasaaliina saatiin viisi. Vuonna 1940 ostettiin 54 tykkiä Saksasta, jotka toimitettiin Suomeen loka-marraskuussa vuonna 1940.
Jatkosodan alussa 1.7.1941 tykistöllämme oli kaikkiaan 198 kpl 76 K/02 -kanuunaa. 1.1.1944 tykkien määrä oli menetyksistä huolimatta noussut sotasaalistykkien ansioista 249 kappaleeseen. Jatkosodan jälkeen, 15.9.1944 tehdyn inventoinnin mukaan tykkejä oli jäljellä vielä 227 kappaletta.
Jatkosodassa 76 K/02 -tykeillä ammuttiin 1 316 568 laukausta, tämä oli miltei puolet kaikista keveiden kanuunoiden ampumatarvike kulutuksesta. Kotimainen ampumatarviketuotanto riitti hyvin valmistamaan tarvittavan määrän tykin tarvitsemaa ammusta. Lisäksi Saksasta oli ostettu 51 947 laukausta.
Jatkosodan jälkeen Suomen armeijan hallussa oleviin tykkeihin asennettiin kumirengaspyörät, entisten rautavannepyörien tilalle. Näin kanuunat soveltuivat moottoriajoneuvojen vedettäväksi. Tykit olivat puolustusvoimien kirjanpidossa aina 1990-luvun alkuun asti, ennen kuin niistä lopullisesti luovuttiin.
Tykistöpatteristoilla
1941-1944
Patteristo
1.7.1943
1.1.1944
16.7.1944
1.10.1944
• I/KTR 1
-
8
12
12
• II/KTR 1
8
8
12
12
• III/KTR 1
8
-
-
-
• I/KTR 2
8
8
8
8
• II/KTR 2
8
8
8
8
• III/KTR 2
8
-
-
-
• I/KTR 3
8
8
8
12
• II/KTR 3
8
8
11
-
• III/KTR 3
8
8
-
-
• I/KTR 4
-
8
-
-
• II/KTR 4
8
8
8
8
• III/KTR 4
8
8
8
8
• II/KTR 7
8
8
11
12
• III/KTR 7
8
-
-
-
• I/KTR 9
8
8
10
10
• II/KTR 9
8
8
-
-
• III/KTR 9
8
8
-
-
• I/KTR 11
8
8
8
8
• II/KTR 11
8
8
-
-
• III/KTR 11
8
-
-
-
• I/KTR 14
8
-
-
-
• III/KTR 14
4
-
-
-
• I/KTR 16
-
-
4
4
• I/KTR 18
8
8
8
8
• II/KTR 18
8
8
8
8
• III/KTR 18
8
-
-
-
• II/KTR 19
8
-
-
-
• III/KTR 19
8
-
2
4
• Kev.Psto 19
-
-
12
12
• Kev.Psto 20
-
-
12
12
Lähdeluettelo
- Jatkosodan historia, osa 6, Sotahistorian Laitos, 1994
- Kankaanpään seudun tykistökilta ry, Nollakakkosen tarina, http://www.tykistoprikaatinkilta.fi, 11.7.2011