MG 131
Yleistä
Maschinengewehr 131 (MG 131) oli saksalainen, 13 mm kaliiperinen, ilmajäähdytteinen ja patruunavyösyöttöinen raskas lentokonekonekivääri, jonka kehitti Rheinmetall-Borsig-asekonserni 1930-luvun lopulla. Aseen kehitystyö ajoittui pääosin vuosiin 1938–1939, ja sen sarjatuotanto käynnistyi vuonna 1940. MG 131 oli suunniteltu erityisesti Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) tarpeisiin, ja sitä valmistettiin toisen maailmansodan loppuun, vuoteen 1945 saakka.
MG 131 suunnittelun keskeisenä tavoitteena oli kehittää lentokonekäyttöön soveltuva, rakenteeltaan mahdollisimman kompakti ja kevyt suurikaliiperinen konekivääri, joka voitaisiin asentaa myös tilaltaan rajoitettuihin lentokonerakenteisiin. Aseen suhteellisen pieni koko ja alhainen massa olivat merkittäviä etuja erityisesti yksimoottorisissa hävittäjissä, joissa aseistuksen sijoittaminen rungon etuosaan edellytti tarkkaa tilankäytön ja painojakauman huomioimista.
MG 131 massa oli aseversiosta riippuen noin 16,6–17 kilogrammaa, mikä teki siitä huomattavasti kevyemmän kuin monet vastaavan kaliiperiluokan lentokonekonekiväärit. Vertailun vuoksi yhdysvaltalaisen 12,7 mm M2 Browning -lentokonekonekiväärin massa oli versiosta riippuen noin 29 kilogrammaa ja italialaisen 12,7 mm Breda-SAFAT-konekiväärin noin 29 kilogrammaa. MG 131 painoetu saavutettiin muun muassa kompaktilla rakenteella ja tarkoitukseen suunnitellulla mekanismilla. Aseen keveys ja suhteellisen suuri tulinopeus tekivät siitä käyttökelpoisen vaihtoehdon erityisesti hävittäjien kiinteäksi runkoaseistukseksi sekä pommikoneiden puolustusaseeksi.
MG 131 käytti erityisesti sitä varten kehitettyä 13 × 64 mm B -patruunaa, jossa oli vyökantainen hylsy. Patruunavalikoimaan kuului erilaisia käyttötarkoituksia varten kehitettyjä ampumatarvikkeita, kuten panssarinläpäiseviä, sytyttäviä ja räjähtäviä luoteja. Ammustyypistä riippuen luodin lähtönopeus oli noin 710–750 metriä sekunnissa. Aseen teoreettinen tulinopeus oli tyypillisesti noin 900 laukausta minuutissa, joskin todellinen tulinopeus riippui aseversiosta ja asennustavasta.
MG 131 teknisiin erityispiirteisiin kuului sähköisesti toimiva patruunan sytytysjärjestelmä. Sähkösytytys mahdollisti laukaisuhetken tarkan ajoittamisen, mikä oli erityisen tärkeää lentokoneiden kiinteissä runkoasennuksissa. Hävittäjäkäytössä konekiväärin laukaisu voitiin synkronoida potkurin pyörimisliikkeeseen siten, että luodit kulkivat potkurin lapojen välistä vahingoittamatta niitä. Sähköinen laukaisujärjestelmä soveltui myös lentokoneiden kauko-ohjattuihin aseasennuksiin. On kuitenkin huomattava, että sähkösytytys ei yksinään määrännyt aseen tulinopeutta, vaan siihen vaikuttivat ensisijaisesti automaattikoneiston rakenne ja toimintajakson nopeus.
MG 131 toimi lyhyen piippurekyylin periaatteella ja käytti patruunavyöhön perustuvaa syöttöjärjestelmää. Asetta valmistettiin erilaisiin asennustarpeisiin soveltuvina versioina, joissa muun muassa patruunavyön syöttösuunta ja laukaisujärjestelmän toteutus voitiin sovittaa lentokoneen rakenteeseen. Tämä mahdollisti konekiväärin käyttämisen sekä kiinteissä eteenpäin ampuvissa aseasennuksissa että liikkuvissa ja kauko-ohjatuissa puolustusasejärjestelmissä.
Toisen maailmansodan aikana MG 131 kuului useiden saksalaisten taistelulentokoneiden aseistukseen. Sitä käytettiin muun muassa Messerschmitt Bf 109 -hävittäjän myöhemmissä versioissa, erityisesti Bf 109 G- ja K-sarjoissa, sekä Messerschmitt Me 410 -raskashävittäjässä. MG 131 kuului myös joidenkin Focke-Wulf Fw 190 -versioiden aseistukseen. Lisäksi sitä käytettiin useissa kaksimoottorisissa pommi- ja tiedustelukoneissa, kuten Junkers Ju 88-, Ju 188- ja Ju 388 -koneissa sekä Heinkel He 177 -raskaassa pommikoneessa. Aseiden lukumäärä, sijoittelu ja käyttötarkoitus vaihtelivat huomattavasti lentokonetyypin ja sen alaversion mukaan.
MG 131 merkitys Saksan ilmavoimien aseistuksessa perustui ennen kaikkea sen keveyden, kompaktin rakenteen ja tulivoiman muodostamaan kokonaisuuteen. Vaikka sen 13 × 64 mm B -patruunan ballistinen suorituskyky jäi joiltakin osin esimerkiksi yhdysvaltalaisen 12,7 × 99 mm Browning -patruunan suorituskykyä alhaisemmaksi, MG 131 tarjosi lentokoneiden suunnittelijoille mahdollisuuden sijoittaa suhteellisen tehokas suurikaliiperinen konekivääri tilaan, johon raskaamman aseen asentaminen olisi ollut vaikeampaa.
