M3 Lee ja Grant

Yleistä

Yhdysvaltalaisen keskiraskaan M3 panssarivanun suunnitelmat hyväksyttiin heinäkuussa 1940 ja ensimmäiset M3 panssarivaunut jaettiin joukoille vuoden 1941 lopulla. Tässä panssarivaunussa on poikkeuksellisesti kaksi tykkiä. Suurempi 75mm:n tykki on vaunun oikeassa kulmassa ja pienempi 37mm:n tykki on sijoitettu ympäripyörivään tykkitorniin.

M3 panssarivaunun perusmallin lisäksi, valmistettiin malleja M3A1, M3A2, M3A3, M3A4 ja M3A5. Käytännössä puhutaan kuitenkin M3-vaunun kahdesta versiosta M3 Lee ja M3 Grant. Nämä kaksi versiota poikkeavat toisistaan lähinnä tykkitornin ja miehistön määrän osalta. M3 Lee panssarivaunun nimi tulee Yhdysvaltojen sisällissodan Konfederaation joukkojen komentajan kenraali Robert E. Lee mukaan. M3 Grant puolestaan tulee Unionin joukkojen komentajan, kenraali Ulysses S. Grant mukaan. M3 Grant panssarivaunussa oli brittien kehittämä tykkitorni, jossa oli vaununjohtajan tähystyskupu.

Hyviä ja huonoja puolia

M3-vaunussa oli hyviä ja huonoja puolia, kuten panssarivaunuissa yleensäkin. Vaunussa oli aikansa muihin vaunuihin nähden tehokas tykki ja hyvä panssarointi. 75mm:n tykin suuntaaminen oli kuitenkin rajoittunutta, johtuen sen erikoisesta sijoittamistavasta, panssarivaunun oikeaan etukulmaan. Tykki ei päässyt pyörimään ympäri, kuten tykkitorneihin sijoitetut tykit. Tästä johtuen, oli vaunua usein hieman käännettävä, samalla kun tykkiä suunnattiin maaliinsa. Tämä tietenkin hidasti merkittävästi, ampumistapahtumaa. Tykki sinänsä oli tehokas, sillä se kykeni 500 metrin päässä, 90 asteen iskukulmalla läpäisemään 76 mm:n vahvuisen panssarilevyn. Läpäisykyky oli miltei samanlainen, puna-armeijan T-34/76 panssarivaunun 76.2 mm:n tykin kanssa.

Vaunun korkea profiili, ei myöskään ollut etu. Korkea vaunu näkyi kauas ja oli siten suhteellisen helppo maali, saksalaisille panssari -ja panssarintorjuntamiehille. Vaikka M3 panssarivaunu oli suurikokoinen ja korkea, oli se kuitenkin myös kestävä. Rungon panssarointi edessä oli 51 mm paksua, myös tykkitornin panssarointi oli edessä, sivuilla ja takana 51 mm paksua. Vaunun rungon panssarointi sivuilla ja takana oli 38 mm paksua.

Tekniset tiedot

Tuotanto

M3 panssarivaunuja valmistettiin Yhdysvalloissa elokuusta 1941 alkaen, tuotannon päättyessä joulukuussa 1942. Valmistettujen vaunujen kokonaismäärä oli 6 258 kpl. Yhdysvallat korvasivat M3-vaunut vaunut nopeasti uudemmilla, M4 Sherman panssarivaunuilla. Joten M3-vaunuja voitiin toimittaa liittolaisten käyttöön. Näistä vaunuista 2 887 kappaletta toimitettiin Englantiin, 1 700 kappaletta Australiaan ja 1 386 kappaletta Neuvostoliittoon.

• - Detroit Tank Arsenal of Chrysler
• - American Locomotive Company (ALCo)
• - Pullman Standard
• - Pressed Steel Car Company
• - Baldwin Locomotive Works

M3 puna-armeijan käytössä

Yhdysvallat toimitti M3 panssarivaunuja Lend-Lease avun myötä myös Neuvostoliittoon. Yhdysvallat lähetti laivasaattueiden mukana 1 386 M3-vaunua ja näistä perille saapui 969 vaunua. Saksalaiset U-veneet torpedoivat useita kuljetuslaivoja ja 417 vaunua meni meren pohjaan.

M3 panssarivaunu ei kuitenkaan ollut puna-armeijan tankkimiesten suosiossa. He käyttivät Yhdysvalloista ja Britanniasta saamistaan vaunuista usein nimitystä ”ruumisarkku”. He pitivät neuvostovalmisteista T-34/76 panssarivaunua selkeästi parempana, mikä varmaan pitikin hyvin paikkansa. Venäläinen nimitys tälle panssarivaunulle oli М3 средний (М3с).

91. erillinen tankkirykmentti

Puna-armeijan 91. erillinen tankkirykmentti (91. отп) perustettiin Louhi–Kiestinki suunnalla keväällä 1944, 429. tankkipataljoonasta. 429. tankkipataljoona puolestaan oli toiminut Kiestingin suunnalla jo vuoden 1942 keväthyökkäyksen aikaan, ottaen siihen osaa. Perustetussa rykmentissä oli kaksi tankkipataljoonaa ja niiden kalustona vanhentuneita panssarivaunumalleja.

Erään tiedon mukaan 91. tankkirykmentin kalustona olisi ollut 11x M3 Grant, 14x BT-7 ja 5x BT-5, eli yhteensä 30 keskiraskasta ja kevyttä panssarivaunua. Yleensä rykmentin määrävahvuus 21 on panssarivaunua, mutta jostain syystä tämän rykmentin vahvuus olisi ollut tätä suurempi. Rykmentissä oli siis tämän tiedon mukaan 11 kappaletta, Yhdysvalloista Lend-lease apuna saatua M3 Grant panssarivaunuja. Rykmentin kalusto on puna-armeijassa tyypillinen, toissijaisen rintaman panssarirykmentin kalusto. Käyttävissä olevia vanhentuneita panssarivaunumalleja, pyrittiin sijoittamaan joihinkin, hiljaisilla rintamanosilla oleviin panssariyksiköihin.

Rykmentti toimi perustamisestaan lähtien Louhi–Kiestinki suunnalla, mutta tiettävästi rykmentti ei juurikaan ollut Kiestingin suunnalla, kevään ja kesän 1944 asemasotavaiheessa etulinjassa. Rykmentti kuitenkin osallistui takaa-ajoon, saksalaisen XVIII vuoristoarmeijakunnan vetäytyessä Kiestingistä kohti Kuusamoa. Rykmentti seurasi 205. divisioonan mukana, ylittäen demarkaatiolinjan (Suomen vuoden 1940 raja), edeten aina Kuusamoon asti. Rykmentti osallistui Kuusamon miehitykseen 26.9.-17.11.1944 välisenä aikana.

Olettaen, että edellä mainitut kalustotiedot 91. erillisestä tankkirykmentistä pitävät paikkansa, on siis verrattain todennäköistä, että yhdysvaltalaisella M3 Grant panssarivaunulla ajeltiin puna-armeijan toimesta Kuusamossakin.

Lähdeluettelo

• Punaiset panssarit, Puna-armeijan panssarijoukot 1918–1945, Pekka Kantokoski
• Tanks of World War II, url: http://www.onwar.com, 29.6.2014
• Tank archives, https://www.tankarchives.ca/2019/08/the-american-highrise.html
• Soviet Tank Regiment in Karelian front in 1944, url: https://www.forum.axishistory.com, 18.9.2018

29.6.2014 (13.3.2021 07:25)