21cm Mörser 18
Yleistä
21cm Mörser 18 oli Saksan Wehrmachtin toisessa maailmansodassa käyttämä raskas tykistöase, joka suunniteltiin erityisesti linnoitettujen asemien, tykistöasemien ja muiden kaukana sijaitsevien kohteiden tuhoamiseen. Ase edusti saksalaisen raskaan tykistön kehitystä ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana ja kuvasti pyrkimystä yhdistää suuri tulivoima, pitkä kantama ja raskaan tykistön liikkuvuus. Mörser 18 otettiin käyttöön 1930-luvun lopulla, ja sitä käytettiin laajasti Saksan eri sotatoimialueilla aina toisen maailmansodan loppuvaiheisiin saakka.
Aseen kehityksestä vastasi saksalainen Rheinmetall, joka oli yksi maan merkittävimmistä tykistöaseiden valmistajista. Nimestä käy ilmi aseen kaliiperi, 21 senttimetriä, sekä mallin käyttöönottoon liittyvä tyyppimerkintä. Mörser-sana viittasi saksalaisessa sotilasterminologiassa raskaaseen, suhteellisen jyrkkää lentorataa käyttävään tykistöaseeseen. Tässä suhteessa Mörser 18 sijoittui tavallisen kenttätykistön ja kaikkein raskaimman piiritystykistön välimaastoon.
Mörser 18:n keskeinen ominaisuus oli sen huomattava tulivoima. Aseen 21 cm:n ammus kykeni aiheuttamaan laajoja rakenteellisia vaurioita erityisesti rakennuksiin, linnoitteisiin ja muihin suojattuihin kohteisiin. Suuri kaliiperi merkitsi kuitenkin myös sitä, että kyseessä oli erittäin raskas ja logistisesti vaativa järjestelmä. Aseen siirtäminen edellytti asianmukaista kuljetuskalustoa ja huolellisesti järjestettyä huoltoa. Tämän vuoksi sitä ei ollut tarkoitettu tavallisen jalkaväen mukana liikkuvaksi tykistöksi, vaan ennen kaikkea keskitetyn raskaan tykistön aseeksi. Tästä johtuen 21cm Mörser 18 tykit oli sijoitettu armeijakunnan tykistöön.
Mörser 18:n rakenteessa hyödynnettiin useita ratkaisuja, joiden tarkoituksena oli helpottaa raskaan aseen käsittelyä ja parantaa sen käyttökelpoisuutta. Merkittävä ominaisuus oli niin sanottu kaksoisrekyylijärjestelmä, jossa aseen rekyyliä hallittiin kahdella toisiaan täydentävällä mekanismilla. Tämän kaltaiset ratkaisut olivat tyypillisiä aikakauden kehittyneelle raskaalle tykistölle, jossa suuren ammuksen ja voimakkaan panoksen aiheuttamat rasitukset pyrittiin hallitsemaan mahdollisimman tehokkaasti.
Aseen käyttöön liittyi kuitenkin huomattavia rajoituksia. Sen suuri koko ja massa vaikeuttivat kuljetusta ja nopeita siirtoja. Lisäksi raskas tykistö oli riippuvainen toimivasta ammus- ja kuljetuslogistiikasta. Sodan pitkittyessä nämä ongelmat korostuivat Saksan kohdalla entisestään, kun polttoaineesta, kuljetuskalustosta ja raaka-aineista alkoi olla jatkuvasti suurempi pula. Näin ollen Mörser 18:n kaltaisen aseen tehokkuutta ei voida arvioida pelkästään sen teknisten ominaisuuksien perusteella, vaan myös sen edellyttämän logistisen kokonaisuuden näkökulmasta.
