Asekuljetukset Suomeen

Yleistä

Suomen ja Saksan väliset poliittiset ja sotilaalliset suhteet alkoivat tiivistyä kesällä 1940, talvisodan päättymisen ja Euroopan sotilaallisen tilanteen muuttumisen seurauksena. Suomen ulkopoliittista asemaa vaikeuttivat erityisesti Neuvostoliiton jatkuva painostus, Moskovan rauhansopimuksen aiheuttamat alueelliset menetykset sekä maan turvallisuuspoliittinen eristyneisyys. Saksan saavutettua merkittäviä sotilaallisia voittoja Länsi-Euroopassa keväällä ja kesällä 1940 Suomen mahdollisuudet hankkia sotilaallista tukea länsivalloilta olivat huomattavasti heikentyneet. Näissä olosuhteissa Suomen valtiojohto alkoi etsiä mahdollisuuksia suhteiden lähentämiseen Saksan kanssa.

Saksan kiinnostukseen Suomea kohtaan vaikuttivat puolestaan Pohjois-Euroopan strateginen asema, Pohjois-Norjaan sijoitettujen saksalaisten joukkojen huoltoyhteydet sekä Petsamon alueen merkittävät nikkeliesiintymät. Lisäksi Adolf Hitlerin päätös ryhtyä valmistelemaan sotilaallista hyökkäystä Neuvostoliittoon kesällä 1940 lisäsi Suomen sotilasstrategista merkitystä Saksan suunnitelmissa. Hitler oli esittänyt hyökkäysvalmistelujen käynnistämistä koskevan linjauksensa jo 31. heinäkuuta 1940 pidetyssä sotilasjohdon neuvottelussa. Saksan ja Suomen suhteiden lähentyminen liittyi siten laajempaan strategiseen kehitykseen, joka johti myöhemmin operaatio Barbarossan toteuttamiseen kesäkuussa 1941.

Joseph Veltjensin neuvottelumatka Suomeen

Saksan valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin luottomiehenä ja asekauppiaana tunnettu everstiluutnantti (Oberstleutnant) Joseph Veltjens saapui Suomeen 17. elokuuta 1940. Hänen tehtävänään oli käydä Suomen valtionjohdon kanssa luottamuksellisia neuvotteluja saksalaisten joukkojen kauttakulkuoikeudesta sekä mahdollisista asetoimituksista Suomen puolustusvoimille.

Veltjensin neuvottelut muodostivat merkittävän vaiheen Suomen ja Saksan sotilaallisten suhteiden kehityksessä. Saksalaiset pyrkivät saamaan oikeuden kuljettaa joukkojaan ja sotilasmateriaalia Suomen alueen kautta Pohjois-Norjaan, jossa Saksa ylläpiti sotilaallista läsnäoloaan huhtikuussa 1940 aloitetun Norjan miehityksen seurauksena. Suomelle puolestaan tarjoutui mahdollisuus hankkia Saksasta aseita ja sotatarvikkeita, joiden saatavuus oli talvisodan jälkeen muodostunut maan puolustuskyvyn kannalta keskeiseksi kysymykseksi.

Neuvotteluihin liittyivät myös Petsamon nikkeliesiintymät, joiden taloudellinen ja sotateollinen merkitys oli huomattava. Nikkeli oli tärkeä seosaine muun muassa erikoisterästen valmistuksessa, minkä vuoksi Saksan sotateollisuus oli kiinnostunut turvaamaan raaka-aineen saatavuuden. Petsamon kaivosalueeseen liittyvät kysymykset muodostivat siten yhden Suomen ja Saksan välisen poliittisen ja taloudellisen yhteistyön keskeisistä taustatekijöistä.

Suomen ja Saksan kauttakulkusopimus

Veltjensin käymät neuvottelut johtivat syyskuussa 1940 Suomen ja Saksan väliseen kauttakulkujärjestelyyn. Syyskuun 1940 alussa sovittu ja 6. syyskuuta vahvistettu järjestely mahdollisti saksalaisten joukkojen sekä niiden sotilasvarusteiden kuljettamisen Suomen alueen kautta Pohjois-Norjaan. Kuljetukset tapahtuivat pääasiassa Pohjanlahden satamien, erityisesti Vaasan kautta. Satamista saksalaiset joukot ja niiden varusteet kuljetettiin edelleen Suomen rautatie- ja maantieverkostoa pitkin pohjoiseen, josta kuljetukset jatkuivat Norjan puolelle.

Kauttakulkusopimuksella oli huomattava sotilaspoliittinen merkitys. Se mahdollisti Saksan sotilaallisen läsnäolon asteittaisen laajenemisen Suomen alueella ja loi edellytyksiä maiden välisen sotilaallisen yhteistyön syventämiselle. Suomen valtiojohdon näkökulmasta järjestely tarjosi mahdollisuuden vahvistaa maan turvallisuuspoliittista asemaa sekä parantaa suhteita Saksaan tilanteessa, jossa Neuvostoliiton muodostama uhka koettiin edelleen erittäin vakavaksi.

Sopimukseen liittyvät neuvottelut ja niiden toteuttaminen pyrittiin pitämään mahdollisimman luottamuksellisina. Erityisesti Neuvostoliiton mahdollisia vastatoimia haluttiin välttää, sillä Suomen ulkopoliittinen asema oli edelleen poikkeuksellisen herkkä.

Saksalaiset asetoimitukset Suomeen

Suomen ja Saksan poliittinen lähentyminen avasi Suomelle mahdollisuuden hankkia Saksasta aseita, ampumatarvikkeita ja muuta sotilasmateriaalia. Talvisodan aikana Suomen puolustusvoimat olivat kuluttaneet huomattavan osan käytettävissä olleista ase- ja ampumatarvikevarastoistaan, minkä lisäksi sotakokemukset olivat osoittaneet merkittäviä puutteita erityisesti raskaassa aseistuksessa, ilmatorjunnassa ja panssarintorjuntakyvyssä.

Saksasta tehtävien asehankintojen järjestämisessä käytettiin kaupallisia välittäjiä, joiden tarkoituksena oli vähentää toimitusten suoraa poliittista näkyvyyttä. Hankintajärjestelyissä keskeisessä asemassa oli Joseph Veltjensin ase- ja ampumatarvikekauppaa harjoittanut yritys, jonka kautta Saksasta hankittua sotilasmateriaalia välitettiin edelleen Suomeen.

Asekauppojen toteuttamisessa käytettiin myös ruotsalaista välikättä sekä suomalaista Oy Dahlberg & Hilbert Ab -yhtiötä. Kauppajärjestelyn mukaisesti Veltjensin yrityksen hankkima sotilasmateriaali siirtyi ruotsalaisen välittäjän kautta suomalaiselle yhtiölle, joka puolestaan myi tuotteet Suomen puolustusministeriölle. Tällaisen välittäjäketjun tarkoituksena oli vaikeuttaa toimitusten alkuperän ja niiden taustalla vaikuttaneiden valtioiden välisten sopimusten tunnistamista.

Ensimmäinen varsinaisia asetoimituksia koskenut kauppasopimus solmittiin 1. lokakuuta 1940. Aseiden ja sotatarvikkeiden laivaukset oli kuitenkin käynnistetty salassa jo syyskuun 1940 lopulla, ennen sopimuksen muodollista vahvistamista. Saksalaiset asetoimitukset olivat Suomen puolustusvoimien materiaalisen suorituskyvyn kannalta merkittäviä, sillä ne mahdollistivat aseistuksen täydentämisen ja sotilaallisen valmiuden kehittämisen välirauhan aikana. Samalla toimitukset vahvistivat Suomen riippuvuutta Saksasta sotilaallisen materiaalin hankintalähteenä.

Saksan asetoimitukset 1940-1941

Saksa toimitti Suomeen välirauhan aikana merkittävän määrän erilaisia aseita ja ampumatarvikkeita. Ennen jatkosodan alkamista Suomeen oli toimitettu aseita seuraavasti:

• - pistoolit, noin 5 000 kpl
• - konekiväärit, 998 kpl
• - 14 mm:n pst-kiväärit, 200 kpl
• - 25 mm:n pst-tykit, 200 kpl
• - 3.7cm Pak 36, 150 kpl
• - panssarimiinat, 150 000 kpl
• - kenttätykit, 247 kpl
• - 15cm s.F.H.18 (150 H/40), 48 kpl
• - 105 H/41, 16 kpl
• - 155 H/17, 147 kpl
• - 76 K/02, 54 kpl
• - Ilmatorjunta-aseet, 379 kpl
• - 2cm Flak 30, 27 kpl
• - 40 mm Bofors M36, 92 kpl
• - 7.5cm Skoda, 20 kpl
• - 76 mm:n ilmatorjuntatykit, 24 kpl
• - Lentokoneet
• - Morane-Saulnier, 10 kpl

Välirauhan aikana

Jatkosodan aikana

Huom! Tämä artikkeli ei ole valmis, tietoja vielä täydennetään...

Lähdeluettelo

• • Tienhaarassa, Martti V. Terä, 1962
• • Marskin panssarintuhoojat, Erkki Käkelä
• • Laguksen rynnäkkötykit, Erkki Käkelä
• • Suomalaiset sotilaspatruunat 1918-1945, Mika Pitkänen ja Timo Simpanen

22.6.2001 (6.11.2026 17:37)